Vanahat kansalliset nimet loka-, lika-, ja ruojakuu ilimaasoo hyvin kuukauren luontehen ja sen tuntehen, jolla se otetahan vastahan.
Lokakuu ei joka kuu, kunon päivät pienet pilivelliset, yöt pitkät ja pimiät. Näin luonto valamistuu talavilepohon. Puiren leheret kellastuu, eletähän ruskan aikaa. Pihilajis on tänä syksynä isoot mariatertut, saa nähärä kantaako pihilaja kahta taakkaa. Jollei lokakuulla tuu talavi, ei se tuu marraskuullakaa. Suures osas Suomia uskotahan, jotta lokakuun ja joulukuun talavi pysyy. Lämmin lokakuu, kylymä helemikuu. Naisväki on ennen alakanu pellavaan, samoon ku villaan käsittelyn ja keheräämisen. Rukit ja kangaspuut on ilimestyny tupahan ja kluvat on alaannu paukkumahan.
Simonpäivä on 28. päivä, siiton sanottu, Simo on talaven alaku. Vanahas kansamperintehes Simo on erelleenki huomattava merkkipäivä, tunnetuun sanonta niiston Simo siltoja teköö. Simo on siltojen tekijä ja maan routaaja. Maa ja pienet vetet rupiaa jäätymähän ja talavi tuloo. Simompäivää on piretty kylymänä aikana, ku ilimat taas marraskuun aluus vähääsen lauhtuu. Minkämoiset ilimat on Simona, sellaaset kylyvöaikana. Simompäivänä on laharattu ylimäärääset elukat, joita ei piretty talaven ylitte. Lehemään ja lampahien talista on tehty jouluksi kynttylöötä. Tali sulatettihin isoos paras ja seattihin kynttyläkirnus kuumahan varihin. Kynttylät tehtihin kastamalla. Joulupöytähän tehtihin kolomihaaraanen kynttylä. Simompäivän jäläkihin jokahinen aurinkoonen päivä antaa yhyreksän aurinkoosta päivää seuraavana kesänä.
Lokakuun viimmeesenä 31. päivä on Pyhäämpäivä.
Kerttu Karhu



