”Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan, ja hä­nel­le an­ne­taan ni­mek­si Im­ma­nu­el - se mer­kit­see: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me.” (Matt. 1:23).

Evan­ke­lis­ta Mat­teus kir­joit­ti nämä sa­nat ker­rot­tu­aan en­sin, kuin­ka en­ke­li il­mes­tyi Joo­se­fil­le unes­sa ja roh­kai­si hän­tä ot­ta­maan Ma­ri­an vai­mok­seen. Näil­lä sa­noil­la Mat­teus muis­tut­taa van­has­ta lu­pauk­ses­ta, jon­ka pro­feet­ta Je­sa­ja ai­koi­naan lau­sui.

Täs­tä avau­tuu jou­lun sa­no­ma myös meil­le: Ju­ma­la ot­taa Jee­suk­ses­sa ih­mi­sen muo­don voi­dak­seen ol­la mei­dän kans­sam­me. Hän as­tuu sii­hen to­del­li­suu­teen, jos­sa me eläm­me.

”Im­ma­nu­el, Ju­ma­la mei­dän kans­sam­me”, mer­kit­see Ju­ma­lan läs­nä­o­loa, joka ei ole riip­pu­vai­nen omas­ta jak­sa­mi­ses­tam­me tai ky­vys­täm­me sel­viy­tyä. Usein ym­mär­räm­me tä­män vas­ta sil­loin, kun us­ko omaan kaik­ki­voi­pai­suu­teen mu­re­nee. Sil­loin avau­tuu tila, jos­sa Ju­ma­lan lä­hei­syys ja voi­ma al­ka­vat kan­taa mei­tä.

Tämä sama to­del­li­suus ulot­tuu myös laa­jem­min ym­pä­röi­vään maa­il­maam­me, joka on täl­lä het­kel­lä mo­nin ta­voin le­vo­ton. Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me juu­ri täs­sä ajas­sa näi­den ta­pah­tu­mien ja epä­var­muuk­sien kes­kel­lä.

Saa­koon Im­ma­nu­e­lin läs­nä­o­lo tul­la to­dek­si juu­ri sii­nä ti­lan­tees­sa, mis­sä sinä elät täl­lä het­kel­lä. Ol­koon Jee­suk­sen an­ta­ma rau­ha to­del­li­suut­ta jou­lus­sa­si ja kan­ta­koon se si­nua myös tu­le­va­na vuo­te­na.

Siu­nat­tua jou­lun ai­kaa toi­vot­ta­en!

Jou­ni Nie­mi, vs. kirk­ko­her­ra