Lää­ke­re­sep­tis­sä on tar­koin mää­rät­ty, et­tei lää­ket­tä saa ot­taa lii­kaa. Rak­kau­den re­sep­ti on päin­vas­tai­nen: ”Rak­kaut­ta ei voi kos­kaan an­taa lii­kaa tai saa­da lii­kaa”, eli on var­mas­ti ter­veyt­tä edis­tä­vä.

Oma­koh­tai­ses­ti olen saa­nut rak­kaut­ta pal­jon enem­män, kuin oli­sin an­sain­nut. Suu­rim­man on­nen elä­mäs­sä sain ko­kea, kun koh­ta­sin nuo­re­na ”raa­ki­lee­na” Tel­ler­vo-vai­mo­ni. Sitä rak­kaut­ta olen saa­nut ko­kea koh­ta 60 vuot­ta.

Kos­ka Ju­ma­la on rak­kaus, se on mi­nul­le vä­lit­ty­nyt Tel­ler­von ja yleen­sä lä­him­mäis­ten kaut­ta. Tel­ler­vo opet­ti mi­nua rak­kau­den hen­ges­sä, mi­ten ote­taan huo­mi­oon avi­o­puo­li­so ja lä­him­mäi­set. Se oli hy­vää ”lää­ket­tä” it­sek­kyyt­tä­ni vas­taan. Yk­si esi­merk­ki: avi­o­lii­ton alus­sa ha­lu­taan nii­tä ”ku­va­kort­te­ja” it­sel­le.

Oli jo­kin ta­val­li­nen pik­ku eri­mie­li­syys, kun mei­na­sin jää­dä hä­vi­öl­le, aloin käyt­tää ”mie­his­tä” kei­noa, ko­ro­tin ai­na vain ään­tä­ni, jo­hon Tel­ler­vo sa­noi lem­pe­äl­lä ää­nel­lä ”ei mul­le tart­te huu­taa, mä kuu­len ai­van ta­val­lis­ta pu­het­ta”. Se lau­se mi­tä­töi mun ”valt­ti­kor­tin”.

Raa­mat­tu sa­noo: Sii­nä on rak­kaus - ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si. (1.Joh. 4:10). Raa­mat­tu pu­huu en­nen­kaik­kea Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, joka il­me­ni par­hai­ten Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­mas­sa, mei­dän syn­tiem­me täh­den. Raa­mat­tu pu­huu myös in­hi­mil­li­ses­tä rak­kau­des­ta ja ke­hoit­taa mei­tä ra­kas­ta­maan toi­si­am­me.

Lai­naan lo­puk­si eme­ri­tus­piis­pa Ee­ro Huo­vi­sen kir­jas­ta: ”Pidä pää kyl­mä­nä, sy­dän läm­pi­mä­nä ja kä­det ris­tis­sä.”

Ju­ma­lan siu­naa­maa syk­syä Kau­ha­jo­ki-leh­den lu­ki­joil­le toi­vot­taa

Tel­ler­vo ja Mat­ti Pih­la­ja­mä­ki