Olet­ko kuul­lut tä­män le­gen­daa­ri­sen lau­seen? Sil­lä on ai­ka­naan jul­ki­sel­la sek­to­ril­la pe­rus­tel­tu, mik­si toi­pu­mis­kes­kei­nen, päih­teet­tö­myy­teen ja toi­pu­mi­seen täh­tää­vä riip­pu­vuus­hoi­to ei sovi kai­kil­le.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den sääs­tö­kii­ma on kuu­mim­mil­laan. Leik­kaus­lis­to­ja esi­tel­lään, pal­ve­lui­ta ja val­taa kes­ki­te­tään. Vaa­dit­ta­vien sääs­tö­jen us­ko­tel­laan tu­le­van tuot­ta­mal­la kaik­ki pal­ve­lut it­se. Omien pal­ve­lui­den tuot­ta­mi­sen hin­nan ja vai­kut­ta­vuu­sar­vi­oin­tiin ei ole saa­tu las­kel­mia, mut­ta ne ”vain ovat hal­vem­pia”.

Täs­sä ei ote­ta huo­mi­oon alu­eel­li­sia ero­ja tai eri­tyis­tar­pei­ta eri asi­a­kas­ryh­mien vä­lil­lä, ja lä­hes­ty­mis­ta­pa jät­tää huo­mi­ot­ta eri­kois­tu­neet pal­ve­lut, joi­ta ei ole jär­ke­vää tuot­taa it­se. Sääs­tö­kii­ma on ku­vaa­va ter­mi, joka tuo esiin sen, mi­ten sääs­tö­toi­met voi­vat so­kais­ta pää­tök­sen­te­ki­jät tär­keil­tä ar­voil­ta, ku­ten asi­a­kas­läh­töi­syy­del­tä ja in­hi­mil­li­syy­del­tä. Kun fo­kus on pel­käs­tään kus­tan­nus­ten kar­si­mi­ses­sa, tin­gi­tään pal­ve­lui­den laa­dus­ta ja ih­mis­ten tar­peis­ta ta­val­la, joka ei sääs­tö­jä tuo.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den toi­min­ta-aja­tuk­se­na on, et­tä ne ta­kaa­vat tasa-ar­voi­set ja riit­tä­vät pal­ve­lut kai­kil­le. Ta­voi­te on sääs­tää, mut­ta nyt teh­tä­vät pää­tök­set joh­ta­vat sii­hen, et­tä jot­kut jää­vät il­man tar­vit­se­mi­aan pal­ve­lui­ta. Tämä hei­jas­taa yk­si­sil­mäis­tä lä­hes­ty­mis­ta­paa pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­seen ja pä­tee mo­neen, mut­ta eri­tyi­ses­ti maan hil­jai­siin. Riip­pu­vuuk­sien sekä lä­heis­ten hoi­to on yk­si sek­to­ri, jos­sa hoi­to­me­ne­tel­mät ja tuen tar­ve voi­vat vaih­del­la val­ta­vas­ti. Riip­pu­vuus­hoi­to on pal­ve­lu­a­lue, jos­sa yk­si­löl­li­set erot ovat mer­kit­tä­viä eli mikä toi­mii yh­del­le hen­ki­löl­le, ei toi­mi toi­sel­le.

Sääs­töt ja leik­kauk­set, jot­ka pe­rus­tu­vat vain ”omat pal­ve­lut” -lo­giik­kaan, saa­tik­ka pää­tös­ten etään­nyt­tä­mi­seen asi­ak­kaas­ta, ei­vät tue tar­ve­pe­rus­teis­ta ar­vi­oin­tia. Toi­mi­vat rat­kai­sut ja sääs­töt ra­ken­tu­vat asi­ak­kai­den kuu­le­mi­ses­ta, pal­ve­lun­tar­peen ar­vi­oin­nis­ta ja koh­taa­mi­ses­ta.

Kun pää­tök­sen­te­ko etään­tyy ”pyö­rei­siin pöy­tiin”, sii­tä seu­raa, et­tä mo­ni­mut­kai­set yk­si­löl­li­set tar­peet pel­kis­te­tään yk­sin­ker­tais­te­tuik­si kaa­vi­oik­si ja bud­jet­ti­pää­tök­sik­si, jois­sa tär­kein­tä ei ole hen­ki­lön toi­pu­mi­nen vaan kus­tan­nus­ten sääs­tä­mi­nen. On iro­nis­ta, et­tä pu­hu­taan asi­a­kas­läh­töi­syy­des­tä, mut­ta hur­jim­mis­sa ti­lan­teis­sa asi­a­kas ei saa edes osal­lis­tua kes­kus­te­luun omas­ta hoi­dos­taan. Tämä vä­hen­tää hoi­don laa­tua ja vie asi­ak­kaal­ta tun­teen, et­tä hä­nen ti­lan­teen­sa ote­taan va­ka­vas­ti. Se hei­ken­tää luot­ta­mus­ta jär­jes­tel­mään, pit­kit­tää toi­pu­mis­ta ja tu­lee kal­liim­mak­si.

Asi­a­kas­läh­töi­syys tar­koit­taa, et­tä ih­mi­nen näh­dään ko­ko­nais­val­tai­ses­ti, et­tä hä­nen toi­veen­sa ja tar­peen­sa ote­taan huo­mi­oon ja hän on osal­li­se­na hoi­dos­ta pää­tet­tä­es­sä. Kun mak­su­si­tou­mus­pää­tök­set teh­dään ”pyö­rei­den pöy­tien” työ­ryh­mäs­sä, on hel­pom­pi teh­dä kiel­tä­viä pää­tök­siä ja oh­ja­ta omiin pal­ve­lui­hin. Tämä ker­too sii­tä, et­tä jär­jes­tel­mä ei ole si­tou­tu­nut asi­a­kas­läh­töi­syy­teen ja sii­tä on tul­lut sana, jota vil­jel­lään il­man to­del­lis­ta si­säl­töä.

Mikä so­pii yh­del­le, ei sovi kai­kil­le.

Riit­ta Koi­vu­la

yrit­tä­jä, riip­pu­vuus- ja lä­heis­ten hoi­don asi­an­tun­ti­ja

alu­e­val­tuu­tet­tu, Ete­lä-Poh­jan­maan hy­vin­voin­ti­a­lue (kok.)