(Matt.5:13-16) Jo VT:ssa pu­hu­taan us­kon pe­rus­tas­ta. Moo­sek­sen joh­ta­es­sa Is­ra­e­lin kan­saa erä­maas­sa ku­va­taan ti­lan­ne ,jos­sa hän löi sau­val­la kal­li­oon ja sai kan­sal­le vet­tä.

Paa­va­li viit­taa sii­hen näin: ”Sil­lä he joi­vat hen­gel­li­ses­tä kal­li­os­ta ,joka hei­tä seu­ra­si ja se kal­lio oli Kris­tus.” (1Kor.10:4) Hän jat­kaa myö­hem­min: ”Sil­lä muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi pan­na kuin mitä pan­tu on ,ja se on Kris­tus.” (1Kor.3:11)

Tä­män rin­nal­la häm­mäs­tyin suu­res­ti, kun ka­to­li­sen kir­kon ny­kyi­nen paa­vi Fran­cis­cus sa­noi Sin­ga­po­res­sa Ju­ma­lan luok­se pää­se­mi­ses­tä ja muis­ta us­kon­nois­ta: ”Kaik­ki us­kon­not ovat pol­ku­ja Ju­ma­lan luo.” Suu­ris­sa maa­il­ma­nus­kon­nois­sa on eri Ju­ma­la kuin kris­ti­nus­kos­sa. Jee­sus it­se sa­noi: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä, ei ku­kaan tule Isän tykö muu­toin kuin mi­nun kaut­ta­ni (Joh.14:6).” Raa­ma­tun sana ei ole ai­na jal­kain lamp­pu­na ja näin se vie har­haan. Ka­te­kis­muk­ses­sa Lut­her kir­joit­ti: ”Kun Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa mei­dät, hän syn­nyt­tää mei­hin uu­den elä­män. Tämä on hen­gel­li­ses­ti kuol­leen uu­des­ti­syn­ty­mi­nen.” Nämä Ju­ma­lan Hen­ges­tä syn­ty­neet us­ko­vat ovat nii­tä, joi­den teh­tä­vä­nä on ol­la va­lo­na ja suo­la­na kaik­ki­na ai­koi­na. Kris­tus-va­lon teh­tä­vä on kir­kas­taa Kris­tus­ta ja suo­lan teh­tä­vä on puh­dis­taa, uu­dis­taa ja säi­lyt­tää sekä pi­tää tiel­lä, jon­ka Jee­sus näyt­tää.

Pait­si, et­tä Raa­mat­tu on us­kon ja pe­las­tuk­sen pe­rus­ta, se opet­taa suh­tau­tu­mis­ta Is­ra­e­liin, Ju­ma­lan sil­mä­te­rään kaik­ki­na ai­koi­na. 1Moos.12:3 ”Ja minä siu­naan nii­tä, jot­ka si­nua siu­naa­vat ja ki­ro­an ne, jot­ka si­nua ki­ro­a­vat ja si­nus­sa tu­le­vat siu­na­tuik­si kaik­ki su­ku­kun­nat maan pääl­lä.” Tä­mä­kään Sa­nan paik­ka ei ka­toa mil­loin­kaan. Se on tar­koi­tet­tu kai­kil­le kan­soil­le. Is­ra­el-ky­sy­mys ei eh­kä rat­kea po­liit­ti­ses­ti tai aseel­li­ses­ti,vaan se on hen­gel­li­nen,raa­ma­tul­li­nen rat­kai­su. Maam­me pää­tös on va­ka­va ja var­mas­ti mo­nia jär­kyt­tä­nyt. Joo­e­lin kir­jas­sa on sa­nat:..”ovat ja­ka­neet mi­nun maa­ni ja heit­tä­neet mi­nun kan­sas­ta­ni ar­paa.” (Joo­el 3:2-3). Tar­vit­sem­me pal­jon ru­kous­ta ja Ju­ma­lan edes­sä vii­py­mis­tä ja tie­däm­me us­ko­vi­na,et­tä Is­ra­el-ys­tä­vyys tuo mu­ka­naan siu­nauk­sen.

Pa­laan vie­lä Paa­va­liin. Hän pai­not­ti us­kon pe­rus­ta­na suun tun­nus­tus­ta ja sy­dä­men us­koa Kris­tuk­seen.(Room.10:9). Heik­ko­kin us­ko on kal­lis Ju­ma­lan edes­sä. Oma äi­ti­ni ker­toi vel­jen­sä vii­mei­ses­tä kir­jees­tä rin­ta­mal­ta 1944. Kir­jeen lo­pus­sa oli sa­nat: ”Ju­ma­lan ar­mo Kris­tuk­ses­sa kuu­luu mi­nul­le­kin ja sii­hen minä tur­vaan.” Hän kaa­tui tais­te­lus­sa, mut­ta oli val­mis läh­te­mään Tai­vaan ko­tiin us­kos­sa Jee­suk­seen. Meil­le kai­kil­le kuu­luu roh­kai­su­na hen­gel­li­sen lau­lun ker­to­säe: ”Kris­tus­kal­li­ol­la tur­va­pai­kan sain. Sik­si mi­tään pel­kää en, kun oon luo­na Jee­suk­sen. Kris­tus­kal­li­ol­la tur­va­pai­kan sain”.

Tuu­la Sa­lo­nen