Lau­an­tai­na vie­täm­me py­häin­päi­vää, jon­ka juu­ret ulot­tu­vat en­sim­mäi­sil­le kris­til­li­sil­le vuo­si­sa­doil­le. Us­kon­sa täh­den kuol­lei­den kris­tit­ty­jen eli mart­tyy­rien muis­to­päi­viä vie­tet­tiin aluk­si hei­dän kuo­lin­päi­vi­nään. 300-lu­vul­la ryh­dyt­tiin sit­ten viet­tä­mään eril­lis­ten muis­to­päi­vien li­säk­si yh­teis­tä kaik­kien py­hien päi­vää. Pian tä­hän muis­to­päi­vään yh­dis­tyi sit­ten kaik­kien us­kos­sa kuol­lei­den muis­ta­mi­nen, ja ny­ky­ään py­häin­päi­väs­tä on muo­dos­tu­nut ylei­nen kaik­kien edes­men­nei­den lä­heis­ten muis­to­päi­vä.

Py­häin­päi­vä-nimi voi mo­nen kor­vaan kuu­los­taa vä­hän ou­dol­ta, ja he­rät­tää ky­sy­myk­sen, kei­tä voi­daan sa­noa py­hik­si. It­seen­sä sitä on vai­kea so­vit­taa.

Kris­til­li­sen ajat­te­lu­ta­van mu­kaan ku­kaan ih­mi­nen it­ses­sään ei ole pyhä. Olem­me kaik­ki syn­ti­siä, mut­ta Ju­ma­la kat­soo mei­tä Jee­suk­sen kaut­ta. Kun luo­vu­tam­me us­kos­sa syn­tim­me Jee­suk­sel­le, saam­me lah­jak­si sen py­hyy­den, joka on Jee­suk­ses­sa. Tätä Lut­her ku­vaa sa­noil­la ”au­tu­as vaih­to­kaup­pa”.

Sik­si sa­mal­la kun muis­te­lem­me edes­men­nei­tä lä­hei­si­äm­me, muis­tam­me myös tätä Ju­ma­lan työ­tä Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa hei­dän ja mei­dän kaik­kien hy­väk­sem­me.

Ru­kous:

”Ju­ma­la, tai­vaal­li­nen Isäm­me. Sinä an­nat ih­mi­sel­le elä­män ja otat sen jäl­leen.

Sinä kät­ket elä­mäm­me het­kek­si kuo­le­man sa­lai­suu­teen ko­rot­taak­se­si sen taas va­loon, puh­taa­na ja uu­dis­tu­nee­na.

Kat­so ja kuu­le mei­tä, jot­ka ikä­vöim­me pois­nuk­ku­nei­ta lä­hei­si­äm­me.

An­na rau­ha­si käy­dä yli mei­dän su­rum­me ja pel­kom­me.

Kii­tos, et­tä si­nun tah­to­si mei­tä kaik­kia koh­taan on hyvä.”

Jou­ni Nie­mi