Osaam­me­ko oi­ke­as­ti ol­la kii­tol­li­sia sii­tä kai­kes­ta, mitä Ju­ma­la meil­le an­taa, poh­tii seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Tuuk­ka Kiuk­ko­nen har­taus­kir­joi­tuk­ses­saan.

Osaam­me­ko oi­ke­as­ti ol­la kii­tol­li­sia sii­tä kai­kes­ta, mitä Ju­ma­la meil­le an­taa? Hel­pos­ti kat­ke­roi­dum­me ja suu­tum­me Ju­ma­lal­le, kun koh­taam­me vai­keuk­sia elä­mäs­säm­me ja pa­him­mil­laan kään­näm­me sel­käm­me elä­män an­ta­jal­le. Tu­le­va­na sun­nun­tai­na kir­kos­sa pu­hu­taan sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la nos­taa mei­dät kuo­le­mas­ta elä­mään. Mitä tämä si­nun koh­dal­la­si tar­koit­taa?

”Muis­ta Luo­jaa­si nuo­ruu­des­sa­si, en­nen kuin ho­pe­a­lan­ka kat­ke­aa ja kul­ta­mal­ja sär­kyy, en­nen kuin ve­si­as­tia rik­kou­tuu läh­teel­lä ja am­men­nus­pyö­rä pu­to­aa sär­ky­nee­nä kai­voon. Tomu pa­laa maa­han, jos­ta se on tul­lut. Hen­ki pa­laa Ju­ma­lan luo, joka sen on an­ta­nut.” Saar­naa­jan kir­jas­sa mei­tä muis­tu­te­taan kau­niis­ti sii­tä, kuin­ka mei­dän tu­li­si muis­taa ja kiit­tää elä­män an­ta­jaa. Help­poa tämä ei ai­na ole, mut­ta sil­ti kii­tos kuu­luu ai­na Ju­ma­lal­le. Ei Hän, joka nos­taa mei­dät kuo­le­mas­ta elä­mään, an­na meil­le lii­an ras­kai­ta taak­ko­ja kan­net­ta­vak­si, joi­ta em­me ky­ke­ni­si it­se kan­ta­maan, vaik­ka sil­tä voi­si usein tun­tua.

Mo­nes­ti elä­mäs­säm­me nou­see esiin ky­sy­myk­siä, joi­hin ei löy­dy vas­tauk­sia, vaik­ka kuin­ka et­si­sim­me nii­tä. Jot­kut ky­sy­myk­set vain jää­vät il­man vas­taus­ta, sii­hen mei­dän on tyy­dyt­tä­vä. Kui­ten­kin meil­lä kris­ti­tyil­lä on yk­si toi­vo ja tur­va, ja se on Jee­sus Kris­tus. Hän on voit­ta­nut kuo­le­man­val­lan ja an­ta­nut meil­le ikui­sen elä­män. Va­pah­ta­jam­me kul­kies­sa ope­tus­las­ten kans­sa Hän kir­jai­mel­li­ses­ti an­toi ih­mi­sil­le elä­män, he­rät­tä­es­sään kuol­lei­ta elä­mään. Näi­tä ih­me­te­ko­ja mo­net Jee­suk­sen ai­ka­lai­set sai­vat to­dis­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ja näi­hin ih­me­te­koi­hin me saam­me luot­taa lu­kies­sam­me Raa­mat­tua.

Ju­ma­lan sa­nas­ta löy­tyy to­tuu­tem­me, tur­vam­me ja elä­mäm­me. Em­me kui­ten­kaan ai­na löy­dä siel­tä vas­tauk­sia kaik­kiin ky­sy­myk­siim­me ja huo­liim­me, joi­ta elä­mä tuo tul­les­saan. Lo­pul­li­set vas­tauk­set ky­sy­myk­siim­me saam­me tai­vaas­sa Ju­ma­lan luo­na. Mei­dän tu­lee vain luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la, elä­män an­ta­ja, ei kos­kaan hyl­kää mei­tä. ”Muis­ta Luo­jaa­si nuo­ruu­des­sa­si, en­nen kuin ho­pe­a­lan­ka kat­ke­aa ja kul­ta­mal­ja sär­kyy, Tomu pa­laa maa­han, jos­ta se on tul­lut. Hen­ki pa­laa Ju­ma­lan luo, joka sen on an­ta­nut.”

Tuuk­ka Kiuk­ko­nen

seu­ra­kun­ta­pas­to­ri

Kau­ha­jo­en seu­ra­kun­ta