Suomen talous elää ainakin vielä metsästä ja maasta. Kauhajoeltakin korjattu puu jalostuu tuotteiksi ja pelloilta kerätty sato elintarvikkeiksi maakunnan tuotantolaitoksilla, minkä jälkeen ne toimitetaan asiakkaille ja kuluttajille kotimaassa ja ulkomaillekin.
Ilman toimivia ja kunnossa olevia liikenneyhteyksiä - teitä, rautatietä ja vesireittejä - eivät metsien ja peltojen raaka-aineet liiku tehtaille tai asiakkaille. Talouden ohella varsinkin teiden ja rautateiden kunto on tärkeää ihmisten liikkumiselle työhön, kouluun ja erilaisten palveluiden luo.
Siksi on hämmästyttävää, ettei maassa ole riittävästi panostettu teiden ja muiden liikenneyhteyksien ylläpitoon. Väyläviraston mukaan liikenneväylien korjausvelka oli viime vuoden lopussa lähes 4,3 miljardia euroa. Summasta tieverkon osuus oli 2,65 miljardia euroa ja rataverkon osuus 1,6 miljardia euroa sekä vesiväylien osuus vain 29 miljoonaa euroa. Kuluvan vuoden osalta korjausvelan ennustetaan kasvavan 300 miljoonalla eurolla.
Suomalaisten liikkumista ja liikennettä verotetaan monella tavalla - on autoveroa, ajoneuvoveroa ja polttoaineveroa sekä sähköautoilun kasvaessa suunnitellaan kilometriveroa. Kansalaisen näkökulmasta näyttää siltä, että liikenteeseen liittyvät verot vain kiristyvät, mutta palvelutaso - tie- ja rautatieverkon kunto - laskevat. Vaikka lopulta liikenneväylät ovat kuitenkin niin ihmisten arkielämän kuin maan elinvoiman ja talouden kannalta tärkeimpiä yhteiskunnallisia palveluita - maan hermoratoja.
Tuomas Koivuniemi



