Tä­nä­kin vuon­na mo­net ta­hot te­ke­vät Kau­ha­jo­el­la tär­ke­ää aut­ta­mis­työ­tä sii­nä, et­tä ih­mi­set saa­vat apua mie­len­ter­vey­son­gel­miin­sa ja mui­hin asi­oi­hin, jot­ka hor­jut­ta­vat hei­dän elä­män­ha­lu­aan.

Jos on vaik­ka ter­veys­haas­tei­den vuok­si vai­keuk­sia men­nä vas­taa­no­tol­le tai ha­kea apua toi­nen ih­mi­nen koh­da­ten, on myös usei­ta pu­he­lin­pal­ve­lui­ta, joi­den kaut­ta on mah­dol­lis­ta saa­da apua.

Ter­vey­den­huol­lon, kes­kus­te­lu­ryh­mien, aut­ta­vien pu­he­lin­pal­ve­lui­den ja vas­taa­vien tar­jo­a­man avun li­säk­si esi­mer­kik­si sekä seu­ra­kun­nan et­tä ad­vent­ti­seu­ra­kun­nan tar­jo­a­ma ruo­ka-apu on var­mas­ti vuo­sien var­rel­la pe­las­ta­nut lu­kui­sia ih­mi­siä kui­lun par­taal­ta. Sa­moin ta­hot, joi­den puo­leen on voi­nut kään­tyä vä­ki­val­ta­ti­lan­teis­sa. Elä­mä voi äkil­li­sen sai­ras­tu­mi­sen, ta­lous­ti­lan­teen ro­mah­ta­mi­sen, yri­tyk­sen kon­kurs­sin, pit­kä­ai­kai­sen kump­pa­nin pois­me­non, vä­ki­val­ta­ko­ke­mus­ten tai mui­den vas­toin­käy­mis­ten jäl­keen näyt­tää yh­täk­kiä pal­jon syn­kem­mäl­tä.

Mie­len­ter­vey­den on­gel­miin ja it­se­tu­hoi­suu­teen oli­si tär­ke­ää ha­kea apua ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä. Toi­ses­sa maa­kun­nas­sa asu­va hyvä ys­tä­vä­ni teki hil­jat­tain it­se­mur­han, vaik­ka asi­at näyt­ti­vät me­ne­vän pa­rem­paan, kun hän oli muut­ta­nut Ete­lä-Suo­mes­ta lä­heis­ten­sä lä­hel­le vain muu­ta­mia kuu­kau­sia en­nen pää­tös­tään pois­tua ikui­suu­teen. Hä­nen si­sa­ren­sa on kir­joit­ta­nut mi­nul­le muun mu­as­sa sii­tä, mi­ten vai­ke­aa on kä­sit­tää ih­mi­sen läh­te­mis­tä pois ko­ko­naan. Se on lo­pul­lis­ta. Ku­kaan ei voi täyt­tää tyh­jää paik­kaa ja ti­laa. It­se­mur­han teh­nei­den lä­heis­ten­kin on tär­ke­ää ha­kea tu­kea ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä.

Tätä kir­joi­tus­ta var­ten tut­kin Ti­las­to­kes­kuk­sen si­vuil­ta it­se­mur­ha­ti­las­to­ja. 1990-lu­vul­la sel­lai­seen rat­kai­suun pää­tyi vuo­des­sa jopa yli 1 500 suo­ma­lais­ta. Täl­lä vuo­si­tu­han­nel­la mää­rät ovat vä­hen­ty­neet sel­ke­äs­ti. Vuo­si­na 2020-24 it­se­mur­han teki vuo­sit­tain 717-761 suo­ma­lais­ta. Jo­kai­se­na vuo­te­na ky­sei­seen rat­kai­suun on pää­ty­nyt yli 500 mies­tä. Nais­ten te­ke­mien it­se­mur­hien mää­rä on ol­lut vuo­si­na 2020-24 vuo­si­ta­sol­la 184-223. Voi­ma­kas im­pul­sii­vi­suus, käy­tö­soi­reet ja epä­so­si­aa­li­suus liit­ty­vät it­se­mur­ha­ris­kiin eri­tyi­ses­ti po­jil­la ja mie­hil­lä. Mies­ten pu­hu­mat­to­muus ei ole Suo­mes­sa myyt­ti. Pu­hu­mi­nen jol­le­kin kas­vo­tus­ten tai vaik­ka MIE­LI ry:n krii­si­pu­he­li­men työn­te­ki­jän kans­sa voi tuo­da elä­mään jäl­leen sä­vy­jä ja us­koa, et­tä asi­at kään­ty­vät pa­rem­min. Avun ha­ke­mi­nen voi saa­da ih­mi­sen jäl­leen nou­se­maan tuh­ka­mai­ses­ta tyh­jyy­den tun­tees­ta sii­vil­le ja kiin­ni elä­män­ha­luun.

Jari-Pek­ka Lai­tio-Ra­mo­ne