Ope­te­taan, et­tä en­nen Jee­suk­sen tu­loa pi­täi­si tul­la he­rä­tys. Se ei vain pidä yh­tä Raa­ma­tun kans­sa. Lue Mat­teus 24:44. ”Sen täh­den ol­kaa te­kin val­miit, sil­lä sinä het­ke­nä, jona et­te luu­le, Ih­mi­sen poi­ka tu­lee”.

He­rä­tys kyl­lä tu­lee sen jäl­keen kun Jee­sus on tul­lut, kun niin moni huo­maa jää­neen­sä tän­ne. On­kin odo­tet­tu jou­lu­puk­kia ei­kä Jee­sus­ta.

Raa­mat­tu sa­noo: Jot­ka Her­raa odot­ta­vat, saa­vat uu­den voi­man, ei jot­ka he­rä­tys­tä odot­ta­vat. Se vie vää­ril­le si­vu­rai­teil­le. Sitä pait­si, kyl­lä se he­rä­tys on jo tääl­lä. Suo­mes­sa on pal­jon us­ko­via, jot­ka ei­vät käy ko­kouk­sis­sa, jois­sa ke­rä­tään ra­haa. He ovat hy­vin köy­hiä, mo­net ajo­kor­tit­to­mia ja au­tot­to­mia. Olen muu­ta­man heis­tä ta­van­nut. Hei­dän ni­mi­ään en ker­ro, he voi­vat luot­taa mi­nuun. Mi­nun haa­vee­ni on, et­tä sai­sin ru­koil­la hei­dän puo­les­taan ja hei­dän kans­saan ja aut­taa hei­tä ra­hal­li­ses­ti­kin.

Näyt­tää, et­tä Suo­mes­sa on laa­ja ja puh­das maa­na­lai­nen seu­ra­kun­ta. Maa­na­lai­nen tar­koit­taa pii­los­sa, ei sitä et­tä he ko­koon­tui­si­vat jos­sain luo­las­sa. Mo­net, en­nen mi­nä­kin, et­sii sitä he­rä­tys­tä kyl­lä ai­van vää­räs­tä pai­kas­ta; niis­tä puo­li­tyh­jis­tä ko­kous­huo­neis­ta. Mi­nul­le oli­si tosi suu­ri kun­nia ol­la maa­na­lai­sen puh­taan seu­ra­kun­nan jä­sen, jos he kel­puut­ta­vat mi­nut jouk­koon­sa.

Jee­sus on si­nun ko­dis­sa­si ta­val­li­nen ih­mi­nen. Ru­koi­le sai­rai­den puo­les­ta. Pyy­dä myös pe­las­tus­ta ja uu­des­ti­syn­ty­mis­tä, jois­ta Raa­mat­tu pu­huu. Jee­sus on sama tänä päi­vä­nä. Ju­ma­lan hy­vyys ve­tää ih­mi­siä pa­ran­nuk­seen. Et tar­vit­se kal­lii­ta vä­li­kä­siä, suur­ta saar­naa­jaa ja kal­lis­ta tak­sia.

Va­pau­teen Kris­tus on mei­dät va­paut­ta­nut, ei ol­lak­sem­me jäl­leen or­jia. Ih­mi­nen kyl­lä osaa or­juut­taa niin mo­nel­la ta­val­la.

Kun elä­mä on an­net­tu Jee­suk­sel­le, pää­set odot­ta­maan Hän­tä. Raa­ma­tun mu­kaan kaik­ki ei­vät kuo­le, vaan Jee­sus tem­paa ylös oman­sa tuu­liin ja pil­viin. Us­kon tä­hän täy­sin. Lau­lus­sa sa­no­taan ”Nos­ta kat­sees ylös, koh­ta lää­än. Pil­vis­s­sä jo nään kirk­kaan mää­rän­pään”.

Pirk­ko Vii­ta­la

Teu­va