Oli­pa meil­lä upea kon­sert­ti he­la­tors­tai­na Kau­ha­jo­en kir­kos­sa ja kirk­ko oli täyn­nä, mei­dän vt. kirk­ko­her­ra Jou­ni Nie­mi­kin ihas­te­li, kun vä­keä oli niin pal­jon, ”har­voin on kirk­ko näin täyn­nä”.

To­del­la har­voin, vie­rus­ka­ve­ri­ni kuis­ka­si,” joh­tuu pa­peis­ta,” To­del­la näin on. Olen tä­män vuo­den ai­ka­na, nyt on tou­ko­kuun puo­li­vä­li, osal­lis­tu­nut use­am­paan­kin kir­kon/seu­ra­kun­nan ti­lai­suu­teen ja mitä siel­tä olen saa­nut, en mi­tään. Pap­pi on lu­ke­nut kir­jas­ta suo­raan muu­ta­man ja­keen, ja sit­ten hän on ke­hot­ta­nut is­tu­maan ja miet­ti­mään teks­tiä, isä­mei­tä ja lop­pu.

Kun van­ha yk­si­näi­nen, raih­nai­nen seu­ra­kun­ta­lai­nen vai­vau­tuu kirk­koon, kyl­lä sitä toi­voi­si kuu­le­van edes muu­ta­man sa­nan pa­pil­ta, osaan minä ko­to­na­kin yk­sin miet­tiä ja olo­suh­tei­den pa­kos­ta näin jou­dun­kin te­ke­mään, va­li­tet­ta­vas­ti. He­rää myös ky­sy­mys, mi­hin­kä ne kir­kol­lis­ve­ro­ra­hat me­nee?

Li­sää täl­lai­sia kon­sert­te­ja. Kyl­lä sitä pie­ni­tu­loi­nen­kin mak­saa ilo­mie­lin pää­sy­mak­sun, kun saa näin lois­ta­vaa kuun­nel­ta­va ja se pap­pi­kin jak­soi sa­noa muu­ta­man sa­nan.

Kii­tos iha­nas­ta kon­ser­tis­ta.

Kir­kol­lis­ve­ron­sa mak­sa­va elä­ke­läis­muo­ri