Maa­lis­kuu maa­ta näyt­tää, prun­nit kui­vaa, ku­jat tuk­kii, ojat täyt­tää. Maa­lis­kuu tuoo ke­vään sa­no­man.

Joka maa­lis­kuus ta­ki­ta ja la­ki­ta ha­la­ko­ja hak­kaa, se kin­ta­hat kä­res tou­ko­kuus tou­ko­töi­tä te­köö. Va­na­hat ihi­mi­set on en­nen pruu­kan­nu maa­lis­kuun en­sim­mää­sel­lä taik­ka toi­sel­la ne­li­än­nek­sel­lä kaa­taa suk­si­koi­vut. Sil­loon kaa­re­tun puun on kat­tot­tu pa­ra­hi­te py­sy­vän oi­koos­na, ei­kä soo vään­ty­ny kie­ru­hun.

Ke­väp­päi­vän ta­saus 20.3. ta­saa päi­vän ja yön sa­man pi­tuu­sek­si ja sej­jä­lä­ki­hin päi­vä pi­te­nöö, valo li­sään­tyy. Ma­ri­am­päi­vä, Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vä, on neit­syt Ma­ri­al­le omis­tet­tu ju­hu­la­päi­vä. Merk­ki­päi­vä­nä Suo­mes on Ma­ri­am­päi­vä mai­nit­tu jo vuon­na 1351.

Pa­la­mu­sun­nun­tai on maa­lis­kuun viim­mee­se­nä py­hä­nä ja sii­tä ala­kaa hi­li­aa­nen viik­ko, joka jat­kuu huh­ti­kuul­la. Hi­li­aa­sen vii­kon ju­hu­la­päi­vä on Pit­kä­per­jan­tai, jota vie­te­tä­hän Jee­suk­sen riis­tiin­nau­lit­te­mi­sen muis­tok­si. Si­ton ai­na vie­tet­ty hi­li­aa­ses­ti. En­nen ei oo pan­tu va­la­ki­aa­kaa pe­sä­hän, on syö­ty ky­ly­mää ruo­kaa. Mäm­mi on ol­lu pit­käm­pe­ri­an­tain ruo­ka. Pää­si­ääs­lauv­van­ta­kieh­too on kan­sa­nus­ko­muk­sis pa­ka­nuu­ren ai­ka­na ol­lu huo­no­mai­nee­sin. On us­kot­tu jot­ta kaik­ki pa­han voim­mat on liik­keel­lä. Trul­lit on ha­ke­nu on­nia va­raas­ta­mal­la sitä toi­sil­ta. Sem­pä­tä­hä­re on pol­tet­tu va­la­ki­oo­ta, ku­non us­kot­tu jot­ta elä­vä va­la­kia kar­koot­taa pa­han.

Pää­si­ää­nen on kris­til­li­sen kir­kon suu­rin ju­hu­la­päi­vä ja ju­hu­lis­ta va­na­hin, sil­loon rie­muu­ta­han Kris­tuk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta. Pää­si­ääs­tä on vie­tet­ty to­ren­nä­köö­ses­ti ja apos­to­li­sel­la ai­jal­la, var­ma­han jo 100-lu­vul­ta as­ti. Pää­si­ää­nen tu­loo sa­nas­ta pääs­tä, pääs­tä paas­tos­ta. Hy­vän ja rik­ka­han vuo­ren­tu­lon en­te­hek­si on riit­tä­ny, jos pää­si­ää­saa­mu­na au­rin­ko nou­soo kirk­ka­ha­na se­le­ki­äl­tä tai­va­har­ran­nal­ta. 9.4. on ka­ha­ren suur­mie­hen, Mi­ka­el Ag­ri­co­lan, suo­men kie­len ja kir­jal­li­suu­ren isän, sekä Eli­as Lön­n­ro­tin, Ka­le­va­lan ko­ku­a­jan päi­vät.

Huh­ti­kuun tuu­let on hyvä merk­ki. Huh­ti­kuu huuh­te­loo lu­met maas­ta, jäät ve­tes­tä ja oho­rat ait­tan lou­kos­ta. Ku­non ky­ly­mä huh­ti­kuu ja mär­kä tou­ko­kuu, sil­loon on täy­si hei­nä­la­to. Jol­lei huh­ti­kuu hu­ma­hu­ta, ei tou­ko­kuul­la tou­ko­ja teh­rä. Yr­jöm­päi­väs­tä on mo­nem­mois­ta tie­tua kan­sam­pe­rin­te­hes. Py­hän Yr­jä­nän, 200-lu­vul­la elä­ne­hen ta­ru­no­maa­sen mart­tyy­rin ja ri­ta­rin ala­ku­pe­rää­nen nimi Ge­or­gius, tar­koot­taa maav­vi­li­je­li­jää. Suu­res osas kris­ti­kun­taa sen muis­to­päi­vä on­ki tär­kiä tou­ko­päi­vä. Ku Yr­jö 23.4. fäl­tin pel­lol­le kan­taa, niin Mar­kus 25.4. kä­el­le kie­len an­taa ja Va­la­pu­ri on va­la­mis kuk­ku­ma­han. 27.4. nos­te­ta­han lip­pu sa­la­ko­hon Kan­sal­li­sen ve­te­raa­ni­päi­vän kun­ni­ak­si.

Kert­tu Kar­hu