Mi­nus­ta tap­pa­van ta­sai­nen la­keus, lo­put­to­mat pel­lot ja poh­ja­lai­sen mai­se­man kruu­naa­vat pu­nai­set tu­vat ei­vät tun­nu ko­dil­ta.

Moni pie­ni kun­ta poh­tii, mik­si ko­ti­seu­tu ei hou­kut­te­le nuo­ria jää­mään ja kau­pun­gis­tu­mi­sen tren­di uh­kaa vää­jää­mät­tä nii­den tu­le­vai­suut­ta. En luon­nol­li­ses­ti puhu kaik­kien nuo­rien puo­les­ta, mut­ta omas­ta­ni voin.

Kuka minä olen va­lit­ta­maan? Leik­kies­sä­ni vie­lä hiek­ka­laa­ti­kol­la sa­tui­lin suu­ris­ta suun­ni­tel­mis­ta­ni: ”Kun mi­nus­ta tu­lee ai­kui­nen ha­lu­an mat­kus­taa maa­il­man ym­pä­ri!” Pie­ni seik­kai­li­ja Dora ei ole ka­don­nut vuo­sien var­rel­la mi­hin­kään, päin­vas­toin. Halu näh­dä koko maa­il­ma on liek­ki, joka ei ole roi­hah­ta­es­saan sam­mu­nut. Maa­il­ma on au­ki us­kal­ta­val­le.

Tä­ti­ni on ker­to­nut, et­tä olin mah­dot­to­man ute­li­as jo mi­ni­ver­si­o­na. Ky­sy­myk­sis­tä on iän myö­tä tul­lut vain haas­ta­vam­pia. Poh­ja­ton ute­li­ai­suus on vuo­sien var­rel­la saa­nut mi­nut kiin­nos­tu­maan sy­väs­ti luon­non­tie­teis­tä ja huip­pu­luo­kan tek­no­lo­gi­as­ta, joka on toi­mies­saan kuin tai­kaa. Mi­nua kiin­nos­taa ym­pä­ris­tö, yh­teis­kun­ta ja ta­lous. Koen, et­tä mie­lei­se­ni elä­män­tyy­lin ta­voit­te­lu on­nis­tuu pa­rem­min suu­res­sa kau­pun­gis­sa joko Suo­mes­sa tai maa­il­mal­la. Ajat­te­len, et­tä Kau­ha­jo­ki on an­ta­nut jo kai­ken, mitä se voi tar­jo­ta.

Nuor­ten kuu­luu ka­pi­noi­da, saa­vut­taa oma po­ten­ti­aa­li ja ra­ken­taa it­sen­sä nä­köi­nen elä­mä. Mie­les­tä­ni se ajaa Ete­lä-Poh­jan­maan li­säk­si koko Suo­men ta­lous­kas­vun ja hy­vin­voin­nin etua. Mikä on tär­ke­äm­pää kuin oma isän­maa, ei­kö!

Psy­ko­lo­gi­as­sa kä­si­tel­lään val­ta­vas­ti mie­len­kiin­toi­sia il­mi­öi­tä. Kau­ha­jo­en brän­dil­lä ja ris­ti­rii­tai­sel­la kiin­ty­mys­suh­teel­la on huo­les­tut­ta­van pal­jon yh­teis­tä. Te­ra­peut­ti luul­ta­vas­ti sa­noi­si: ”Kau­ha­jo­ki, si­nul­la on hy­lä­tyk­si tu­le­mi­sen pel­ko”. Ris­ti­rii­tai­nen kiin­ty­mys­suh­de syn­tyy, kun lap­sen huol­ta­ja on käy­tök­sel­tään epä­en­nus­tet­ta­va ja myö­hem­min lap­ses­ta voi kas­vaa ri­pus­tau­tu­va. Näin nuo­ren nä­kö­kul­mas­ta, jo­kin kun­ta kuu­los­taa ai­ka tu­tul­ta!

Moni nuo­ri ha­lu­aa läh­teä ko­ti­seu­dul­taan mah­dol­li­sim­man kau­as, hei­tä on tur­ha es­tel­lä. Voin ker­toa, et­tä se ei toi­mi. Vaik­ka toi­mi­si, mik­si kun­ta ha­lu­ai­si nuor­ten jää­vän pel­käs­tä vel­vol­li­suu­den­tun­nos­ta? Tois­ta ei pi­de­tä suh­tees­sa syyl­lis­tä­mäl­lä. Kau­ha­jo­ki, nol­la­to­le­rans­si sil­le.

No, se on sem­mos­ta. Ei­päs hä­täil­lä!

Nuo­ril­le sa­no­taan ”ole oma it­se­si!”, mut­ta mitä Kau­ha­jo­ki te­kee? Yri­täm­me sel­vit­tää, mitä muil­la on, mut­ta meil­lä ei. Hei, ha­loo!? Jos Kau­ha­jo­ki oli­si ih­mi­nen, sa­noi­sim­me, et­tä ko­ho­ta it­se­tun­to­a­si. Jär­ke­väm­pää oli­si mas­saan su­lau­tu­mi­sen si­jaan poh­tia: mitä meil­lä on, mut­ta muil­la ei! Ete­lä-Poh­jan­maal­la ra­kas­te­taan rau­hai­saa ja lep­poi­saa ko­ti­seu­tua, näy­te­tään se maa­il­mal­le!

Ih­mi­set ha­lu­a­vat rat­kai­su­ja päi­vän polt­ta­viin ky­sy­myk­siin. Kau­pun­gin ei tule miet­tiä, mitä teh­dään ruu­ak­si tai kuka saa is­tua etu­pen­kil­lä. Isois­sa asi­ois­sa kes­ki­ty­tään isoon ku­vaan.

Hä­lyt­tä­vän moni kamp­pai­lee mie­len­ter­vey­den kans­sa. Kau­ha­jo­ki voi tart­tua tä­hän ha­na­kam­min. Mi­ten oli­si ma­ta­lan kyn­nyk­sen mie­len­ter­veys­pal­ve­lut, am­mat­ti­tai­toa ym­mär­tää ja kuun­nel­la. Tääl­tä! Kau­ha­jo­ki heit­ti si­nul­le juu­ri pe­las­tus­ren­kaan, jota eh­kä tar­vit­set!

Työt­tö­myys on myös ta­pe­til­la. Kun ker­ran Ete­lä-Poh­jan­maal­la on yrit­tä­jä­hen­ki­syyt­tä ja val­ta­van hie­no­ja yri­tyk­siä, mik­sei kou­luis­ta - vaik­ka sit­ten ym­pä­ri Suo­men - jal­kau­te­ta ak­tii­vi­sem­min kor­ke­a­kou­luo­pis­ke­li­joi­ta yri­tyk­siin. Heti, kun jal­ka on oven vä­lis­sä, niin yh­täk­kiä fir­mas­sa on vie­räh­tä­nyt jo use­am­pi vuo­si. Yri­tyk­set saa­vat bo­nuk­se­na uu­sia ide­oi­ta kas­sa­vir­ran kiih­dyt­tä­mi­seen. Voin van­noa, et­tä nuo­ret osaa­vat ja tie­tä­vät. Jos­kus he tar­vit­se­vat vain so­pi­vaa oh­jaus­ta ja kan­nus­ta­vaa ym­pä­ris­töä.

Van­ha kan­sa pu­huu sii­tä, et­tä en­nen kän­nyk­kä­hös­sö­tys­tä kaik­ki oli pa­rem­min ja van­hat hy­vät ajat. Eh­kä ai­ka kul­taa muis­tot, mut­ta jo­tain pe­rää täs­sä on. Mo­der­nis­sa ajas­sa moni on val­ta­van yk­si­näi­nen, ja lau­ma­e­läi­mi­nä kai­paam­me yh­tei­söä. Ei hä­tää, Kau­ha­jo­ki hoi­taa!

Kau­ha­jo­ki, et tar­vit­se li­sää ”va­lit­se mi­nut” -kam­pan­joi­ta, vaan it­se­luot­ta­mus­ta! Muut jää­vät ja va­lit­se­vat si­nut, kun lak­kaat ki­nu­a­mas­ta hei­dän ar­vos­tus­taan. Luot­ta­mus pi­tää ra­ken­taa. Ei seu­rus­te­lun alus­sa­kaan näy­te­tä kih­la­sor­mus­ta ja pyy­de­tä si­tou­tu­maan. Oi­ke­at ih­mi­set löy­tä­vät kyl­lä pe­ril­le ja jää­vät - ei­vät vel­vol­li­suu­den­tun­nos­ta, vaan kos­ka oi­ke­as­ti ha­lu­a­vat.

Mia Ker­vi­nen