JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
2070

Jari-Pekka Laitio-Ramone

Blogi
26.10.2025 7.00

Har­taus­kir­joi­tus: Us­ko, joka kan­taa epä­us­kon kes­kel­lä

En­si sun­nun­tain teks­teis­sä on raa­ma­tun­ker­to­mus (Mark 2:1-12), joka on pu­hu­tel­lut eri­tyi­ses­ti.

Ker­to­muk­ses­sa ker­ro­taan mi­ten nel­jä mies­tä kan­taa hal­vaan­tu­nut­ta ys­tä­vää paa­reil­la tuo­dak­seen hä­net Jee­suk­sen luok­se. Jee­sus oli vie­rai­le­mas­sa Ka­per­nau­mis­sa. Pai­kal­le pääs­tyä mie­het huo­ma­si­vat, et­tä vä­keä oli niin pal­jon, et­tei­vät he pääs­seet tuo­maan mies­tä Jee­suk­sen eteen. Sil­loin he pur­ki­vat ka­ton, sil­tä koh­den mis­sä Jee­sus oli ja las­ki­vat hal­vaan­tu­neen alas vuo­de­ma­tol­la. Jee­sus näki hei­dän us­kon­sa ja sa­noi hal­vaan­tu­neel­le ”Poi­ka­ni, si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si.” Pai­kal­la oli myös muu­ta­mia lai­no­pet­ta­jia, jot­ka pa­hek­sui­vat Jee­suk­sen toi­min­taa. He ei­vät us­ko­neet, et­tä Jee­sus on Ju­ma­lan poi­ka, jol­la on val­ta an­taa syn­nit an­teek­si. Jee­sus tie­si ih­mis­ten aja­tuk­set ja osoit­ti val­tan­sa. Mie­hel­le hän sa­noi ”nou­se, ota vuo­tee­si ja mene ko­tii­si”.

Tämä raa­ma­tun­ker­to­mus on vai­kut­ta­va mo­nel­la ta­paa. Mi­ten Jee­sus näki ih­mis­ten eri­lai­sia ti­lan­tei­ta. Hän näki ih­mis­ten to­del­li­sen vai­van, an­toi syn­nit an­teek­si ja pa­ran­si. Jee­sus ei pa­ran­ta­nut vain yk­sit­täis­tä ih­mis­tä, vaan toi toi­voa kai­kil­le kuu­li­joil­le. Täl­löin­kin oli pai­kal­la ih­mi­siä, jot­ka epäi­li­vät ja syyt­ti­vät.

Mi­nua pu­hut­te­lee nämä hal­vaan­tu­neen ys­tä­vät. Mi­ten he te­ki­vät kaik­ken­sa saa­dak­seen ys­tä­vän­sä Jee­suk­sen luo. He us­koi­vat ja luot­ti­vat, et­tä ai­no­as­taan Jee­sus voi aut­taa. Es­teet ei­vät pi­dä­tel­leet hei­tä. He ei­vät lan­nis­tu­neet, vaik­ka ti­lan­ne vai­kut­ti mah­dot­to­mal­ta. Ys­tä­vien apu oli mer­kit­tä­vää. Niin on myös tänä päi­vä­nä. Har­voin­pa me sel­vi­äm­me asi­ois­ta yk­sin. Tar­vit­sem­me lä­hei­si­äm­me mo­nen­lai­sis­sa het­kis­sä; oli­pa se vai­ke­an asi­an päät­tä­mi­nen tai joku konk­reet­ti­nen te­ke­mi­nen.

Us­ko on luot­ta­mis­ta Ju­ma­laan, Tai­vaal­li­se­na Isä­nä. Ru­kouk­ses­sa voim­me kan­taa lä­hei­si­äm­me ja ym­pä­ril­lä ole­via ih­mi­siä Ju­ma­lan eteen. Sa­moin me voim­me kut­sua hei­tä ti­lai­suuk­siin ja ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin.

”Jos en voi suo­raan Isän sy­liin juos­ta

ja us­kon var­muu­des­ta rie­mui­ta,

saan ah­dis­tuk­sen yös­sä si­nuun luot­taa

ja ää­neen huu­taa: Her­ra, ar­mah­da!”

Vir­si 289:2

An­na-Kai­sa Heik­ki­lä

Näköislehti

Kesälehti (ilmainen)

Näköislehti

Ruokamessut 2025