Nel­jäs sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä kyt­key­tyy kirk­ko­vuo­des­sa pää­si­äi­sa­jan ilois­ten sun­nun­tai­den ket­juun. Ja ilon ai­het­ta meil­lä on­kin.

Kris­tit­tyi­nä saam­me ol­la kah­den maan kan­sa­lai­sia, niin tä­män maal­li­sen maa­il­man kuin tai­vaan­kin kan­sa­lai­sia Jee­suk­sen so­vi­tet­tua vä­lim­me Ju­ma­lan kans­sa ja voi­tet­tua kuo­le­man ylös­nou­se­muk­sel­laan. Elä­mä ei ole vain täs­sä nä­ky­väs­sä maa­il­mas­sa ja sen asi­ois­sa iloi­neen, su­rui­neen ja vai­voi­neen vaan meil­lä on pal­jon enem­män.

En­nen läh­tö­ään täs­tä maa­il­mas­ta Jee­sus jät­ti meil­le rak­kau­den kak­sois­käs­kyn ra­kas­taa Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­äm­me. Rak­kaus Ju­ma­laan, lä­him­mäi­seen ja it­seen voi ol­la vai­ke­aa ja vai­val­lois­ta, mut­ta Jee­sus toi­mi täs­sä meil­le käy­tän­nön esi­merk­ki­nä, kun hän eli ja toi­mi ih­mis­ten pa­ris­sa. Jee­sus le­vit­ti ilo­sa­no­maa pe­las­tuk­ses­ta ja tai­vaan val­ta­kun­nas­ta, hän koh­ta­si ja aut­toi eri­tyi­ses­ti köy­hiä, sai­rai­ta ja mui­den syr­ji­miä ja hän ru­koi­li ja ve­täy­tyi toi­si­naan rau­haan saa­dak­seen taas voi­mia jat­kaa.

Jee­sus oli esi­merk­ki Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ta pal­ve­le­vas­ta rak­kau­des­ta, jota mei­dän­kin tu­lee hei­jas­taa ja to­teut­taa elä­mäs­sä ja tois­tem­me kans­sa ky­ky­jem­me ja voi­miem­me mu­kaan täs­sä maa­il­mas­sa. Voim­me vä­lit­tää us­koa ja ilo­sa­no­maa eri ta­voil­la, pal­vel­la ja aut­taa lä­him­mäis­tä tääl­lä ja kau­em­pa­na ja voim­me aset­tua tois­tem­me rin­nal­le vai­keuk­sis­sa ja­ka­en taak­ko­ja ja osoit­ta­en vä­lit­tä­mis­tä. Lä­him­mäi­sen­rak­kaus ja kut­su Jee­suk­sen seu­raa­jak­si ei sul­je ke­tään ul­ko­puo­lel­le. Us­ko ja sii­hen liit­ty­vä rak­kaus nä­ky­vät te­koi­na, vaik­ka te­ko­ja ei tar­vi­ta­kaan kel­va­tak­sem­me Ju­ma­lal­le ja ol­lak­sem­me ra­kas­tet­tu­ja ja us­ko saa ol­la heik­koa ja epä­var­maa­kin.

Kris­tit­ty­nä elä­mi­nen ja tai­vaan kan­sa­lai­suus maa­il­mas­sa on sekä saa­mis­ta et­tä an­ta­mis­ta. Saam­me jo täs­sä elä­mäs­sä ja maa­il­mas­sa voi­maa, apua ja hen­gen ra­vin­toa us­kos­ta, Raa­ma­tus­ta, ru­koil­len, eh­tool­li­sel­la, seu­ra­kun­ta­na ja vii­ni­puus­sa kiin­ni py­sy­en eli Jee­sus­ta seu­ra­ten. Us­ko on le­väh­dys­paik­ka ja kei­das, jon­ka jäl­keen voim­me vuo­ros­tam­me ja­kaa saa­mas­tam­me elä­män, ilon, rak­kau­den ja rau­han läh­tees­tä pää­mää­rän ol­les­sa ker­ran tai­vaan ko­dis­sa.

Sir­pa Län­si­vuo­ri