Mie­ti het­ki, mis­sä olet näh­nyt vii­mek­si suu­ren ja van­han puun. Pa­lau­ta mie­lee­si, min­kä nä­köi­nen tuo puu on. Kat­se­le sen ter­vei­tä ja kui­vet­tu­nei­ta ok­sia. Kat­se­le sen neu­la­sia, sen pak­sua run­koa ja kaar­naa. Huo­maa eri­tyi­ses­ti ne koh­dat puun­run­gos­ta, jois­ta kaar­na puut­tuu ja jois­ta va­luu pih­kaa. Jos tuo puu oli­si kuva si­nun elä­mäs­tä­si, mi­hin kiin­ni­tät huo­mi­o­si? Mil­tä elä­mä­si näyt­tää vie­res­tä kat­sot­tu­na?

Kat­se­le vie­lä tuo­ta suur­ta ja van­haa puu­ta. Sen juu­ret me­ne­vät sy­väl­le maa­han. Puu on saa­nut ve­den ja ra­vin­teet juu­rien kaut­ta koko elä­män­sä ajan. Näin se on kas­va­nut sel­lai­sek­si kuin se tä­nään on. Jos tuo puu oli­si kuva si­nun elä­mäs­tä­si, mit­kä asi­at ja ket­kä ih­mi­set ovat ra­vin­neet si­nua elä­mä­si ai­ka­na?

Kat­se­le vie­lä het­ki puu­ta, tuo­ta van­haa ja suur­ta. Se on avoin tuu­lel­le, sa­teel­le, au­rin­gol­le, pak­ka­sel­le, lin­nuil­le, ora­vil­le, hyön­tei­sil­le ja kai­kil­le eli­öil­le. Jos tuo puu oli­si kuva si­nun elä­mäs­tä­si, kei­tä koh­taan si­nua kut­su­taan avoi­muu­teen. Kei­tä voi­sit ot­taa vas­taan, keil­le an­taa suo­jan tai le­po­pai­kan?

Mikä on si­nun ru­kouk­se­si tä­nään, näi­den aja­tus­ten ja ih­mis­ten ää­rel­lä? Ker­ro se Ju­ma­lal­le. Ha­lu­tes­sa­si voit käyt­tää seu­raa­vaa ru­kous­ta.

"Ra­kas Tai­vaal­li­nen Isä,

Sinä näet men­nei­syy­te­ni.

Näet ih­mi­set ja asi­at,

jot­ka olen mat­kal­la­ni koh­dan­nut.

Näet ilot ja on­nis­tu­mi­set.

Näet epä­on­nis­tu­mi­set ja vir­heet.

Näet tais­te­lut, joi­ta olen tais­tel­lut

Näet haa­vat ja ki­vun, joi­ta kan­nan mu­ka­na­ni.

Ha­lu­an jät­tää men­neet päi­vät taak­se­ni

ja as­tua uu­teen ai­kaan.

Tuon etee­si unel­ma­ni ja odo­tuk­se­ni.

Siu­naa huo­mi­nen ja tu­le­vat päi­vät.

Siu­naa suun­ni­tel­ma­ni ja toi­vee­ni.

Kii­tos, et­tä Sinä olet ai­na kans­sa­ni.

Kii­tos, et­tä var­je­let ja suo­je­let.

Kii­tos, et­tä kan­nat pe­ril­le saak­ka.

Aa­men."

Tuo­mas Ala-Opas