JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
2824

Jari-Pekka Laitio-Ramone

Blogi
23.8.2026 8.30

Har­taus­kir­joi­tus: Pa­ran­ta­va sana

”Mitä sy­dän on täyn­nä, sitä suu pu­huu.” Jee­suk­sen sa­nat Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa ovat mel­ko suo­ra­su­kai­set.

Niis­sä on kui­ten­kin myös jo­tain hy­vin tut­tua, sel­lais­ta, jon­ka jo­kai­nen tun­nis­taa omas­ta ar­jes­taan. Jos joku ih­mi­nen on mie­les­sä pal­jon, hä­nen ni­men­sä tu­lee hel­pos­ti esiin pu­hees­sa. Jos jo­kin asia in­nos­taa, sii­tä te­kee mie­li ker­toa muil­le. Ja jos jo­kin har­mit­taa tai pai­naa miel­tä, se­kin usein löy­tää tien­sä sa­noik­si. Jee­sus pu­huu sii­tä, et­tä puhe ker­too jo­ta­kin meis­tä. Sa­nat ei­vät syn­ny tyh­jäs­tä, vaan ne kum­pu­a­vat sii­tä, mitä si­sim­mäs­säm­me liik­kuu. Vä­sy­mys, kii­re, huo­li tai är­sy­tys saa­vat hel­pos­ti ai­kaan sa­no­ja, jot­ka oli­si voi­nut jät­tää sa­no­mat­ta. Mut­ta toi­saal­ta taas jo­kai­nen tie­tää, mi­ten yk­si ys­tä­väl­li­nen sana voi muut­taa toi­sen ih­mi­sen päi­vän.

Kun pu­hum­me Jee­suk­ses­ta pa­ran­ta­ja­na, aja­tuk­sem­me me­ne­vät hel­pos­ti evan­ke­liu­mien suu­riin ih­mei­siin. Jee­sus pa­ran­si sai­rai­ta ja aut­toi ih­mi­siä hei­dän hä­däs­sään. Mut­ta Jee­suk­sen pa­ran­ta­va työ voi nä­kyä myös pal­jon pie­nem­mis­sä asi­ois­sa. Sii­nä, mitä ta­pah­tuu ih­mi­sen sy­dä­mes­sä ja sitä kaut­ta hä­nen ta­vas­saan koh­da­ta mui­ta. Kun Jee­sus saa hoi­taa mei­dän si­sin­täm­me, se voi nä­kyä sii­nä, et­tä pu­heem­me muut­tuu vä­hi­tel­len hy­vän­tah­toi­sem­mak­si. Opim­me kat­so­maan tois­ta lem­pe­äm­min, kuun­te­le­maan pa­rem­min ja käyt­tä­mään sa­no­ja, jot­ka ra­ken­ta­vat ei­vät­kä riko.

Tämä ei tar­koi­ta sitä, et­tä mei­dän pi­täi­si ai­na miel­lyt­tää mui­ta tai aset­taa hei­dän tar­peen­sa omiem­me edel­le. Hy­vän­tah­toi­suus ei tar­koi­ta omien ra­jo­jen unoh­ta­mis­ta tai sitä, et­tem­me voi­si kos­kaan ol­la eri miel­tä. Tär­kein­tä on yk­sin­ker­tai­ses­ti pu­hua ys­tä­väl­li­ses­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti, myös sil­loin, kun nä­ke­myk­sem­me ero­a­vat tai em­me voi toi­mia toi­sen toi­vei­den mu­kaan. Riit­tää, et­tä kuun­te­lem­me ja muis­tam­me, et­tä jo­kai­sel­la on omat huo­len­sa ja ilon­sa. Ai­na ei tar­vit­se löy­tää täy­del­li­siä sa­no­ja. Jos­kus riit­tää, et­tem­me li­sää toi­sen taak­kaa omil­la sa­noil­lam­me.

Raa­ma­tun kie­les­sä sy­dän tar­koit­taa usein ih­mi­sen si­sin­tä, paik­kaa, jos­sa aja­tuk­set, tah­to ja us­ko koh­taa­vat. Juu­ri siel­lä Jee­sus voi teh­dä työ­tään. Näin yk­si Jee­suk­sen pa­ran­ta­va ih­me mei­dän ar­jes­sam­me voi ol­la se, et­tä sa­nam­me muut­tu­vat vä­hi­tel­len lem­pe­äm­mik­si. Kii­reen kes­kel­lä py­säh­dym­me kuun­te­le­maan. Muis­tam­me kiit­tää, roh­kais­ta ja an­taa toi­sel­le ti­laa ol­la sel­lai­nen kuin hän on. Täl­lai­nen muu­tos ei eh­kä näy­tä suu­rel­ta ih­meel­tä, mut­ta sen vai­ku­tus voi ol­la suu­ri. Yk­si hyvä sana voi ke­ven­tää toi­sen taak­kaa ja tuo­da toi­voa päi­vään.

Kun avaam­me sil­mäm­me nä­ke­mään hy­vää ja sy­dä­mem­me vas­taa­not­ta­maan sitä, se al­kaa nä­kyä myös omas­sa ta­vas­sam­me pu­hua ja koh­da­ta mui­ta. Ja usein hyvä kier­tää: se, mitä an­nam­me eteen­päin, pa­laa myös omaan elä­määm­me. Sii­nä on yk­si Jee­suk­sen pa­ran­ta­van työn kau­neim­mis­ta puo­lis­ta: hä­nen hyvä vai­ku­tuk­sen­sa kul­kee meis­tä eteen­päin ja te­kee täs­tä maa­il­mas­ta lem­pe­äm­män pai­kan elää.

An­ni Aho­la

Näköislehti

Kauhajoki-lehden Kesälehti

Näköislehti

Kauhajoki-lehden Kesälehti