Pää­si­äi­sen sa­no­ma on: elä­mä voit­taa. Kai­kil­la ih­mi­sil­lä on ko­ke­mus, mitä elä­mä on. Olem­me ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­joi­ta.

Saam­me kä­si­tyk­sen elä­män kau­neu­des­ta ja hy­vyy­des­tä, joka kan­nat­te­lee kaik­kea elä­mää.

Kui­ten­kin yhä uu­des­taan jou­dum­me to­te­a­maan elä­mään kuu­lu­vaa kär­si­mys­tä ja vai­keut­ta. Ih­mi­set ovat ai­na pyr­ki­neet saa­maan ai­kaan pa­rem­paa elä­män­laa­tua. Näin Suo­mi­kin mo­ni­puo­li­sel­la toi­me­li­ai­suu­del­la on voi­nut ke­hit­tyä pie­nes­tä ja köy­häs­tä val­ti­os­ta hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nak­si. Eläm­me taas uu­des­taan suur­ten muu­tos­ten ai­kaa. Sel­viy­ty­mi­nen eteen­päin ja pa­rem­paan vaa­tii suu­ria pon­nis­tuk­sia.

Kään­nä jäl­leen koh­ta­lom­me, on ih­mi­sen ru­kous Ju­ma­lal­le. Aa­vis­tus Ju­ma­lan hy­vyy­des­tä luo­tu­jaan koh­taan on tul­lut tu­tuk­si kär­si­mys­ten ja elä­män kuor­mien al­la elä­vil­le. Ju­ma­la tun­tee elä­män ja tah­too joh­dat­taa

sitä py­sy­vään hy­vään. Jee­sus on Hyvä Pai­men, joka joh­dat­taa lau­maa ja an­taa hen­ken­sä sen elä­män puo­les­ta. Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­man ja ylös­nou­se­muk­sen sa­no­mas­sa on vies­ti: elä­mä voit­taa. Hyvä Pai­men

joh­dat­taa mei­tä päi­vän mat­kan ker­ral­laan pe­ril­le saak­ka.

Ko­ti­mat­ka on van­ha kris­til­li­nen il­maus ih­mi­sen ties­tä maa­il­mas­sa. ”Jot­ka kyy­ne­lin kyl­vä­vät, ne rie­mui­ten kor­jaa­vat. Jot­ka it­kien me­ne­vät kyl­vä­mään vak­kaan­sa kan­ta­en, ne rie­mui­ten pa­laa­vat ko­tiin lyh­teet

sy­lis­sään.”, Ps 126.

”Vaik­ka vuo­ret järk­kyi­si­vät ja kuk­ku­lat hor­jui­si­vat, mi­nun rak­kau­te­ni si­nuun ei jär­ky ei­kä mi­nun rau­han­liit­to­ni hor­ju, sa­noo Her­ra, si­nun ar­mah­ta­ja­si.”, Je.54.

Ant­ti Ala-Opas