Tä­hän ai­kaan ko­deis­sa on täy­si hyö­ri­nä pääl­lä. Sii­vouk­set ovat me­neil­lään, keit­ti­ös­sä hää­räil­lään ja ko­ri­te­lu­ja vii­meis­tel­lään.

Jou­lu­va­lot ovat suu­rim­mal­la osal­la jo ul­ko­na kyt­ket­tyi­nä luo­maan va­loa pi­mei­siin il­toi­hin ja hä­mä­riin päi­viin.

Mei­dän vuo­den pi­meim­pään ai­kaan si­joit­tuu yk­si Kris­ti­kun­nan suu­rim­mis­ta juh­lis­ta, Jee­suk­sen syn­ty­mä. Tä­män ta­pah­tu­man ää­rel­le hil­jen­nym­me kir­kois­sam­me kuun­te­le­maan evan­ke­liu­mia sii­tä, mi­ten kaik­ki ai­koi­naan ta­pah­tui ja mi­ten pie­ni poi­ka sai ni­mek­seen Jee­sus. Matt. 1:18-24

Jou­lun ai­kaan si­joit­tuu val­ta­o­sas­sa per­hei­tä eri­lai­sia pe­rin­tei­tä, jois­sa kirk­ko on tär­ke­äs­sä osas­sa. Kau­neim­met jou­lu­lau­lut ke­rää­vät väen yh­teen lau­la­maan ja tun­nel­moi­maan Jou­lun sa­nan ää­rel­le. Useim­pien tär­kei­siin pe­rin­tei­siin kuu­lu­vat käyn­nit hau­taus­maal­la, Jou­lun ajan har­taus­het­kis­sä kir­kois­sa sekä Jou­lu­pä­vän ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa. Sil­loin ha­lu­am­me hil­jen­tyä sa­nan ää­reen. Hau­doil­la käy­des­säm­me ha­lu­am­me muis­tel­la lä­hei­si­äm­me, joi­den mer­ki­tys elä­mäs­säm­me on ol­lut suu­ri. Kynt­ti­län sy­tyt­tä­mi­nen on tär­keä ja mer­ki­tyk­sel­li­nen het­ki. Sii­nä koh­taam­me muis­to­ja ja tun­te­muk­si­am­me ku­kin omal­la ta­val­lam­me. Tuol­loin ei ke­nel­lä­kään ole kii­re, vaan meil­lä on ai­kaa kat­sel­la ym­pä­ril­lem­me ja naut­tia kynt­ti­lä­me­res­tä. Ym­pä­ril­läm­me on pal­jon eri­lai­sia muis­to­ja ja elet­ty­jä elä­miä.

Jou­lun ai­kaan suu­res­sa maal­li­ses­sa osas­sa ovat myös­kin lah­jat. Tä­hän juh­laan on kiin­nit­ty­nyt lä­heis­tem­me muis­ta­mi­nen eri­lai­sin lah­join. Tois­ten mie­les­tä tur­ha pe­rin­ne, mut­ta kui­ten­kin mie­les­tä­ni täs­sä­kin täy­tyy näh­dä sen sy­vyys. Me em­me ko­vin her­käs­ti an­na toi­sil­lem­me lah­jo­ja. Mut­ta Jou­lu­na me ha­lu­am­me muis­taa. Mik­si se siis oli­si vää­rin? Lah­ja voi ol­la muu­ta­kin kuin ma­te­ri­aa. Se voi ol­la muis­ta­mis­ta tai pal­ve­luk­sia tu­le­val­le vuo­del­le. Se voi ol­la pu­he­lin­soit­to ys­tä­väl­le tai hymy vie­raal­le ih­mi­sel­le.

Elä­mä on suu­ri lah­ja. Meis­tä it­ses­tä on kiin­ni, mi­ten sen käy­täm­me. Se ei ole ma­te­ri­aa, vaan se on elä­mis­tä. Meil­le on an­net­tu jo syn­ty­es­säm­me mo­nen­lai­sia lah­jo­ja ja tai­to­ja. Ne­kin me olem­me saa­neet lah­jak­si. Ne tu­le­vat esil­le elä­es­sä. Nii­den käyt­tä­mi­nen ja to­teut­tam­nen on meis­tä it­ses­täm­me kiin­ni. Elä­mä it­ses­sään on lah­ja­na suu­ri ja ri­kas sekä erit­täin mo­ni­ta­hoi­nen. Jos­kus em­me vain huo­maa sitä. Em­me­kä var­mas­ti osaa ai­na an­taa sil­le ar­voa.

Jos nyt tänä Jou­lu­na jät­täi­sim­me tur­han hös­söt­tä­mi­sen ja kii­reen vä­hem­mäl­le ja an­tai­sim­me Jou­lun, Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­lan, tul­la luok­sem­me. Iloit­si­sim­me sii­tä ja kat­soi­sim­me ym­pä­ril­lem­me, mitä meil­lä on. Meil­lä on elä­mä, jon­ka olem­me lah­jak­si saa­neet. Se ei ole yk­si­vii­vai­nen suo­ri­tus kau­pan hyl­lyl­tä, vaan se on on Luo­jan luo­ma tai­de­te­os. Kan­na se ar­vok­kaas­ti. Käy­tä tai­to­ja­si ja lah­jo­ja­si hy­vään. Aloi­ta vaik­ka sii­tä, et­tä hy­myi­let sil­le yk­si­näi­sel­le ih­mi­sel­le, jon­ka koh­taat aat­toil­lan hä­mä­räs­sä ja toi­vo­ta hä­nel­le Hy­vää Jou­lua! Voin ker­toa si­nul­le, et­tä tei­tä on sil­loin kak­si on­nel­lis­ta ih­mis­tä.

Jou­lu­ter­vei­sin,

Soi­le Luo­ma

Ka­ri­jo­en kap­pe­li­seu­ra­kun­nan jä­sen