JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
1690
Blogi
16.11.2025 8.00

Har­taus­kir­joi­tus: Elä­mä, joka kiit­tää

”Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si.” (Ps. 145:10–11)

Aa­mu avau­tuu hil­jaa.

Valo kul­kee pit­kin ik­ku­na­lau­taa,

he­rät­tää ko­din,

kos­ket­taa kas­vo­ja.

Jos­sain kau­ka­na lin­tu aloit­taa lau­lun­sa,

kuin pie­ni ru­kous päi­vän alus­sa.

Psal­mis­sa sa­no­taan, et­tä kaik­ki luo­dut ylis­tä­vät Her­raa.

Eh­kä se ta­pah­tuu juu­ri näin –

maa­il­man he­rää­mi­ses­sä,

tuu­len kos­ke­tuk­ses­sa,

ih­mi­sen huo­kauk­ses­sa,

kii­tol­li­suu­des­sa, joka syn­tyy il­man sa­no­ja.

Kun py­säh­dym­me, nä­em­me,

et­tä Ju­ma­lan hy­vyys on ku­dot­tu maa­il­man ku­dok­seen.

Jo­kai­nen au­rin­gon­nou­su ker­too uu­des­ta ar­mos­ta,

jo­kai­nen an­teek­si­an­to,

jo­kai­nen hyvä sana,

jo­kai­nen pie­ni toi­von vä­läh­dys

on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hei­jas­tus kes­kel­läm­me.

Jee­suk­ses­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tuli lä­hel­le.

Hän osoit­ti, mil­lai­nen on Ju­ma­lan sy­dän –

lem­peä, to­tuu­del­li­nen ja täyn­nä rak­kaut­ta.

Kun hä­nen ar­mon­sa saa kos­ket­taa mei­tä,

se muut­taa myös mei­dät:

meis­tä tu­lee to­dis­ta­jia,

elä­vää kii­tos­ta Ju­ma­lan te­ois­ta.

Sik­si psal­min sa­nat kut­su­vat mei­tä­kin –

ei vain ylis­tyk­sen kuu­li­joik­si,

vaan sen lau­la­jik­si.

Et­tä elä­mäm­me oli­si ru­kous ja kii­tos­lau­lu,

pie­ni, ar­ka sä­vel,

joka kui­ten­kin nou­see koh­ti Ju­ma­laa.

Ru­kous

Kaik­ki­val­ti­as, ikui­nen Ju­ma­la,

rak­kau­den ja elä­män läh­de.

Sinä näet mei­dät ja tun­net mei­dät.

Kii­tos, et­tä olet lä­hel­lä

sil­loin­kin, kun sa­nat puut­tu­vat

ja kii­tos jää hil­jai­sek­si.

An­na meil­le sy­dän, joka huo­maa hy­vyy­te­si

ja sil­mät, jot­ka nä­ke­vät va­lon var­jon kes­kel­lä.

An­na rau­ha, joka kan­taa,

ja ar­mo, joka avaa uu­den alun.

Kii­tos, et­tä an­nat elä­mäm­me ol­la kii­tos­lau­lu si­nul­le,

sa­noil­la tai il­man sa­no­ja.

Aa­men.

Tuo­mas Ala-Opas

Näköislehti

Kesälehti (ilmainen)

Näköislehti

Juhlalehti 100v.