Kun tai­vaal­ta ti­pah­te­le­vat en­sim­mäi­set lu­mi­hiu­ta­leet,

minä hen­gi­tän.

Tal­vi-ih­mi­nen rie­mus­ta rat­ke­aa,

tans­sah­te­lee ja sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä naut­tii.

Li­sää lun­ta tai­vaal­ta vaan tup­rut­taa.

Lu­mi­hiu­ta­le pos­kea ku­tit­taa.

Tal­vi-ih­mi­nen rie­mus­ta rat­ke­aa,

tans­sah­te­lee ja sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä naut­tii.

Kes­kel­lä lu­mi­sa­det­ta.

Lu­mi­hiu­ta­le pos­kea ku­tit­taa.

Met­sän puut lu­mi­vii­tat saa­vat.

Kes­kel­lä lu­mi­sa­det­ta.

Olen on­nel­li­nen taas, tal­ven val­koi­nen ih­me­maa.

Met­sän puut lu­mi­vii­tat saa­vat.

Koko luon­to val­koi­sen iha­nan lu­mi­hun­nun saa.

On­nel­li­nen olen taas, tal­ven val­koi­nen ih­me­maa.

Li­sää lun­ta tai­vaal­ta vaan tup­rut­taa.

Koko luon­to val­koi­sen iha­nan lu­mi­hun­nun saa.

Kun tai­vaal­ta ti­pah­te­le­vat en­sim­mäi­set lu­mi­hiu­ta­leet,

minä hen­gi­tän.

Ja­ni­ka Hau­ta­vii­ta