JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
9040
Turmion Kätilöt pitävät kuvassa hyvää fiilistä yllä vuoden 2023 Nummirockissa. Yhtyeeltä ilmestyi äskettäin Resodance-albumi. Kuvassa ovat jäsenistä Master Bates ja Bobby Undertaker.

Turmion Kätilöt pitävät kuvassa hyvää fiilistä yllä vuoden 2023 Nummirockissa. Yhtyeeltä ilmestyi äskettäin Resodance-albumi. Kuvassa ovat jäsenistä Master Bates ja Bobby Undertaker.

Jari-Pekka Laitio-Ramone

Kulttuuri
9.11.2026 19.30

Turmion Kätilöt, Neon 2 ja Litku Klemetti vakuuttavat

Jari-Pek­ka Lai­tio-Ra­mo­ne, teks­ti ja kuva

Ar­vi­oin­nis­sa kol­men bän­din al­bu­mit eli Tur­mi­on Kä­ti­löt: Re­so­dan­ce, Neon 2: IV ja Lit­ku Kle­met­ti: Sata pa­haa poi­kaa. Ai­na­kin yk­si bän­deis­tä esiin­tyy Kau­ha­jo­el­la en­si vuon­na.

TUR­MI­ON KÄ­TI­LÖT: RE­SO­DAN­CE-CD.

Kau­ha­jo­el­la vuo­sien var­rel­la eh­kä noin 15 ker­taa esiin­ty­neel­tä ja Num­mi­roc­kis­sa en­si ju­han­nuk­se­na soit­ta­val­ta Tur­mi­on Kä­ti­löt -bän­dil­tä jul­kais­tiin Re­so­dan­ce-al­bu­mi.

Pää­o­sis­sa on edel­leen viih­dyt­tä­vä in­dust­ri­al-me­tal­li, mut­ta mu­ka­na on mo­nen­lai­sia maus­tei­ta. Tur­mi­on Kä­ti­löt on tot­tu­nut häm­men­tä­mään ja ko­koon­pa­non kah­den­nen­tois­ta le­vyn Nos­ta­jat-avaus­bii­si tar­jo­aa heti osit­tain sel­lais­ta häm­men­tä­jä­fii­lis­tä. Int­ro­hen­ki­sen yli kol­mi­mi­nuut­ti­sen te­ok­sen alus­sa on esi­mer­kik­si hil­pe­ää roc­ka­bil­lya, ja sit­ten bii­si läh­tee kas­va­maan in­dust­ri­al-te­ok­sek­si. Nos­ta­jat ki­teyt­tää Tur­mi­on Kä­ti­löt -mei­nin­kiä eli kuu­li­joil­le tar­jo­taan sekä rank­kaa mu­siik­kia et­tä so­pi­vas­ti hil­pe­äm­piä fii­lik­siä. Pöy­tä­vii­naa ja pi­mei­tä nai­sia -bii­sin nimi ker­too jo­kai­sel­le heti, et­tei ky­sees­sä ole va­ka­vim­min mu­siik­kia luo­va ko­koon­pa­no.

Bän­din ren­to meno on esil­lä myös CD-le­vyn kan­si­pa­pe­reis­sa. Sekä Re­so­dan­cen kan­nen, CD:n et­tä CD:n al­la ole­van ku­van kes­ki­ös­sä on eri asen­nois­sa bal­le­ri­na. Hän eli kan­si­teks­tien mu­kaan Sii­ri Särk­kä tai­tu­roi myös jul­kai­sun mo­nis­sa muis­sa koh­dis­sa, mut­ta bal­le­ri­noi­na toi­mi­vat on­nis­tu­nees­ti myös Tur­mi­on Kä­ti­löt -jä­se­net. Se on upea asia, et­tä Tur­mi­on Kä­ti­löt ja Nuc­le­ar Blast Re­cords pa­nos­ta­vat al­bu­mien vi­su­aa­li­siin il­mei­siin.

Hil­pe­äm­pi tun­nel­ma saat­taa hy­myi­lyt­tää vä­ki­sin, kun Tur­mi­on Kä­ti­löt on on­nis­tu­nut si­säl­lyt­tä­mään mu­kaan hen­gel­li­siä lai­nauk­sia si­ten, et­tei ke­tään rai­na­ta. Re­so­dan­ce on yh­tä vah­va ko­ko­nai­suus kuin bän­din kol­me ai­em­paa tä­män vuo­si­kym­me­nen al­bu­mia.

Vä­lil­lä Tur­mi­on Kä­ti­löi­den mu­siik­ki me­nee vä­ki­sin puur­ta­mi­sek­si ja sel­lai­sek­si, et­tä yh­teen kap­pa­lee­seen on yri­tet­ty än­keä lii­ak­si eri­lai­sia ele­ment­te­jä. Yk­si esi­merk­ki on rau­hai­sa­tem­poi­nen vii­si­mi­nuut­ti­nen Näe mi­nut. Sen alun soi­tin­maa­il­ma on teh­ty us­vai­sek­si lu­kuis­ten soi­tin­ten ka­ko­fo­ni­al­la, ja sit­ten lau­lu on het­kit­täin sekä är­jyä et­tä jopa puh­das­ta. Va­jaan 1,5 mi­nuu­tin jäl­keen al­kaa yl­lät­tä­en yli puo­li­mi­nuut­ti­nen osuus, jos­sa fii­lis ja lau­lu hyp­pää­vät kuin ny­ky­a­jan Suo­mi-fil­mien maa­il­maan, mut­ta sit­ten pa­la­taan taas är­jyyn ja no­pe­aan in­dust­ri­al me­tal­lin maa­il­maan mi­nuu­tik­si, kun­nes taas pa­la­taan rau­hai­saan vä­li­o­saan. Eri­lai­set osi­ot vaih­te­le­vat. Sa­noi­tus­ten­kin tul­kit­se­mis­ten jäl­keen kap­pa­le jät­tää te­ko­tai­teel­li­sen fii­lik­sen.

Ko­ko­nai­suu­te­na Re­so­dan­ce on siis on­nis­tu­nut al­bu­mi ja yh­tye pys­tyy kaik­kien näi­den vuo­sien­kin jäl­keen tar­jo­a­maan vir­kis­tä­vää mei­nin­kiä ja oma­laa­tui­suut­ta.

NEON 2: IV-CD.

Pop­pia ja pop­roc­kia työs­tä­vä Neon 2 jul­kai­si uu­den al­bu­min 31 vuo­den tau­on jäl­keen. Rami Alan­gon ja Jus­si Rai­ni­on luot­saa­man Neon 2:n al­bu­meis­ta Pol­ku myi pla­ti­naa ja Ri­vien vä­lis­tä kul­taa 1992-93. Ne si­säl­si­vät muun mu­as­sa hi­tit Ke­mi­aa, Pol­ku, Täs­sä ta­los­sa ja Miks sä meet.

Vuon­na 1995 jul­kais­tu Vii­des vuo­de­nai­ka -kol­mos­le­vy oli mi­nul­le ja var­maan­kin mo­nel­le muul­le­kin Neon 2 -dig­ga­ril­le ko­ko­nai­suu­te­na pet­ty­mys. Sen kap­pa­leis­ta ovat lä­hin­nä jää­neet elä­mään Ei yk­si­näi­nen un­ta saa ja Hat­tu täyn­nä täh­tiä. Gra­mop­ho­ne Re­cord­sin jul­kai­se­ma IV-levy ei kuu­los­ta niin vä­ki­näi­sel­tä kuin se.

Neon 2 on jul­kais­sut vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na lu­kui­sia sing­le­jä ja ne ovat ol­leet pää­o­sin ihan va­kuut­ta­via. Oli sil­ti jän­ni­tys saa­da 31 vuo­den tau­on jäl­keen kä­siin­sä Neon 2 -al­bu­mi­ko­ko­nai­suus, sil­lä tämä ar­vi­oi­ja kuun­te­lee eh­dot­to­mas­ti mie­lui­sam­min täys­pit­kiä kuin yk­sit­täi­siä sing­le­jä. Levy on on­nis­tu­nut, kos­ket­ta­va ja sel­lai­nen, et­tä tuo­tan­to kuu­los­taa yh­te­näi­sel­tä. IV ei to­del­la­kaan hä­peä kah­den en­sim­mäi­sen täys­pit­kän rin­nal­la. Vaik­ka Jus­si Rai­nio ja Rami Alan­ko ovat ol­leet ol­leet vuo­sien var­rel­la ak­tii­vi­sia, ku­ten Rai­nio Rai­nio Bros-yh­ty­een ja Res­su Red­for­din kans­sa, on Neon 2 mo­nel­le mu­siik­ki­dig­ga­ril­le oman­laa­tui­sen­sa ajan­ku­va.

Ylei­ses­ti IV-le­vyn ko­ko­nais­fii­lis on kol­meen ai­em­paan ver­ra­tes­sa mo­ni­puo­li­sem­pi, pik­kai­sen me­ne­väm­pi ja myös po­si­tii­vi­sem­pi. Vä­hem­mäl­lä ovat su­rul­li­sem­mal­la ot­teel­la sy­dä­meen me­ne­vät te­ok­set. Mu­ka­na on sil­ti to­del­la­kin kos­ket­ta­via kap­pa­lei­ta, ku­ten kos­ke­tin­soit­ta­ja Pet­ri Alan­gon sä­vel­tä­mä ja Rai­ni­on sa­noit­ta­ma Nuku mun lap­si -pää­tös­rai­ta. Se kos­ket­taa var­mas­ti mo­nia, kun sen sa­noi­tuk­sia lu­kee kap­pa­let­ta kuun­nel­les­sa al­bu­mi­vih­ko­ses­ta.

Kun IV-le­vyn on kuun­nel­lut ko­ko­nai­suu­te­na noin 25-30 ker­taa, on sing­le­nä jo 2021 jul­kais­tu Pie­ni­nä pa­la­si­na sel­lai­nen, joka saa ih­mi­set var­mas­ti lau­la­maan myös kei­koil­la lä­hes sa­mal­la ta­val­la kuin mi­ten te­ke­vät al­ku-uran hi­tit. Sii­nä ja mo­nis­sa muis­sa on mu­ka­na jou­he­vas­ti ko­neel­li­ses­ti teh­ty­jä jou­si­soit­ti­mia ja akus­tis­ta ki­ta­raa. Pää­kak­si­kon kir­joit­ta­ma Pie­ni­nä pa­la­si­na al­kaa rau­hai­sas­ti ja kuu­li­jan hy­väl­lä fii­lik­sel­lä mu­kaan ot­ta­en. Sit­ten tem­po nou­see bii­sin läh­ties­sä hil­jal­leen käyn­tiin. Tem­po­vaih­te­lui­ta on pal­jon ja ne on to­del­la­kin to­teu­tet­tu su­ju­vas­ti, ku­ten kes­ki­vai­heen­kin rau­hai­sa vä­li­o­sio on toi­mi­va ja sii­hen on teh­ty li­sä­näp­päi­ly­jä, jot­ka var­mis­ta­vat kap­pa­leen toi­mi­van ko­ko­nai­suu­te­na.

Sel­keä hit­ti on myös kuu­den­te­na ole­va akus­tis­poh­jai­nen Lop­pu­e­lä­mä, jon­ka lau­luun Jus­si Rai­ni­on rin­nal­le nou­see noin puo­len­tois­ta mi­nuu­tin jäl­keen Ma­ris­ka. Hei­dän ää­nis­sään on so­pi­vas­ti ero­a­vai­suut­ta. Lop­pu­e­lä­mä on sy­däh­dyt­tä­vä ja pit­käl­ti tyy­ni teos. Jos­tain ih­me syys­tä sen jäl­keen on IV-al­bu­mil­le lai­tet­tu It­se­ni kal­tai­nen -dan­ce­jum­pu­tus. Lop­pu­e­lä­män jäl­keen oli­si pal­jon pa­rem­min bii­sik­si so­pi­nut pi­a­no­voit­toi­nen Ikui­ses­ti ai­na, jon­ka tem­po nou­see hil­jal­leen en­nen hi­das­tu­vaa lop­pua. DJ Oku Luuk­kai­nen on mu­ka­na me­ne­väs­sä ja kos­ke­tin­voit­toi­ses­sa Elä­mä­ni lau­lut -kap­pa­lees­sa. Se kul­kee alus­ta lop­puun as­ti on­nis­tu­nees­ti.

Mu­ka­na on myös ta­val­laan vä­hem­mil­lä ide­oil­la to­teu­tet­tu­ja te­ok­sia, jois­ta hie­nos­ti toi­mii esi­mer­kik­si On­nel­li­nen nai­nen. Elekt­ro­ju­tut ja tie­tyn­lai­nen kant­ri­hen­ki­syys yh­dis­ty­vät Hy­väs­sä ka­kus­sa, joka kuu­los­taa jol­le­kin ren­ku­tuk­sel­ta. Se tuo ko­ko­nai­suu­teen vaih­te­le­vuut­ta.

LIT­KU KLE­MET­TI: SATA PA­HAA POI­KAA -CD.

Lit­ku Kle­met­ti -yh­tye loi jäl­leen kuun­te­li­jaa hie­nos­ti haas­ta­van ko­ko­nai­suu­den. Bän­din yh­dek­säs levy Sata pa­haa poi­kaa ei ole to­del­la­kaan sees­teis­tä ”ea­sy lis­te­ning” -mu­siik­kia vaan kuu­li­jaa ener­gi­ses­ti, äk­ki­vää­räs­ti ja kou­kut­ta­vas­ti haas­ta­vaa mu­siik­kia. Joi­ta­kin mu­sa­tyy­le­jä mai­ni­ten, al­bu­mil­ta löy­tyy muun mu­as­sa psy­ke­de­li­aa, rock'N'rol­lia, pop­pia, post­punk­kia, roc­kia ja fun­kya.

Lit­ku Kle­met­ti ei ole lait­ta­nut avauk­sek­si koko kes­tol­taan suo­ras­ti ja me­ne­väs­ti al­ka­vaa kap­pa­let­ta vaan kuu­li­jan vah­vas­ti haas­ta­van Ra­jut jät­kät -te­ok­sen. Bii­si on re­vit­te­le­vä, vaih­te­le­va­tem­poi­nen ja mie­len­kiin­toi­nen, jos­sa tuo­daan heti esiin jo­kai­sen muu­si­kon tai­tu­ruut­ta. Ky­sei­sen­lai­sia te­ok­sia toi­voi­si kuu­le­van­sa enem­män ra­di­os­sa.

Ra­jut jät­kät -kap­pa­lees­sa ole­van so­vi­tuk­sen ja ener­gi­syy­den vuok­si bii­sin ni­men jät­kät-sana on 15-20 kuun­te­lu­ker­ran­kin jäl­keen mi­nul­le ”eri­lai­nen”, sil­lä se on ko­to­na­ni ole­van kis­san vuok­si aja­tuk­sis­sa­ni "cat­cat" ei­kä "jät­kät". Te­ok­ses­sa on vah­vo­ja äk­ki­nou­su­ja ja -las­ku­ja sekä sees­tei­siä osuuk­sia. Soi­tin­ten­kin kaut­ta ko­ko­nai­suus on sik­si mie­li­ku­vis­sa­ni ra­ken­net­tu kuin kis­san te­ke­mäk­si saa­lis­tuk­sek­si, jos­sa en­sin vaa­ni­taan ja odo­te­taan hiir­tä tai myy­rää, kun­nes sitä koh­den am­pais­taan hyö­kä­ten. Eli bii­sis­tä löy­tyy ener­gi­aa ja ro­soa.

Pro­mo­kir­jees­sä ar­tis­ti Lit­ku Kle­met­ti kom­men­toi le­vy­ko­ko­nai­suut­ta: "Mul­la on ol­lut ka­ve­ri­pii­ris­sä sel­lai­sia "ra­ju­ja jät­kiä", mis­tä myös lau­le­taan täl­lä le­vyl­lä. Ja jol­lain ta­val­la mi­nua on kieh­to­nut se jät­kyys. Ei­kä jät­kyys vält­tä­mät­tä ole vain nai­sia hal­ven­ta­vaa, vaan se on ol­lut mul­le myös voi­maan­nut­ta­vaa. Roo­lin ot­ta­mis­ta ja sem­mois­ta ku­mar­te­le­mat­to­muut­ta ja suo­ruut­ta."

Lit­ku Kle­met­ti te­kee al­bu­mi­ko­ko­nai­suuk­sia. Jos se ja Lör­dag Re­cords -levy-yh­tiö oli­si­vat ha­lun­neet miet­tiä kau­pal­li­suut­ta, oli­si ko­ko­nai­suu­te­na suo­rem­pi va­lin­ta ol­lut yk­kös­rai­dak­si muun mu­as­sa ra­juk­si­kin kas­va­va Splät­ter. Lit­ku Kle­me­tin lau­lu on iha­nan vä­ri­käs­tä, ja lau­lun ohel­la pää­inst­ru­ment­ti on Pek­ka Tuo­men ki­ta­ra, joka on mik­sat­tu al­bu­mil­la to­del­la pin­taan. Ki­ta­ris­ti-per­kus­si­o­nis­ti Tuo­mi ja muun mu­as­sa ur­ku­ja ja viu­lu­ko­net­ta tai­tu­roi­va lau­la­ja Kle­met­ti ovat teh­neet yh­des­sä sä­vel­lyk­set ja sa­noi­tuk­set. Ly­rii­kat ovat jäl­leen lois­tok­kai­ta, ja on­nek­si ne on pai­net­tu kan­si­vih­koon.

Crin­ge on vim­mais­ta ja pää­o­sin suo­ra­vii­vais­ta post­pun­kia, mut­ta jos­ta­kin syys­tä sii­hen on ha­lut­tu tuk­kia Tuo­men ki­ta­roin­ti­san­ka­ruu­so­suus. Ai­van tur­haan. So­vi­tuk­set on kir­jat­tu koko yh­ty­eel­le. Sus­su Ke­to­lal­le on kir­jat­tu soit­ti­mis­ta ur­ku-syn­te­si­saat­to­ri, Alek­si Mu­ho­sel­le säh­kö­bas­so ja Sami Kei­nä­sel­le rum­mut. Vä­lil­lä Kle­me­tin lau­lua on mik­sat­tu alem­mas ja sil­lä ko­ros­te­taan te­hos­te­kei­no­na soit­ti­mia.

Vah­vo­ja tun­tei­ta on lä­hes kai­kis­sa bii­seis­sä, ku­ten Is­käs­sä. Sii­nä­kin rau­hal­li­sem­mat ja rä­vä­kät osuu­det vaih­te­le­vat. Kap­pa­le on mo­ni­tul­kin­tai­nen si­ten, et­tä sii­nä voi miet­tiä lau­let­ta­van kai­pauk­sel­la ker­to­jan isäs­tä ja hä­neen liit­ty­vis­tä per­soo­nal­lis­ta sekä kai­paa­vis­ta muis­tois­ta, mut­ta lo­pus­sa lau­le­taan: ”Ja olen isin tyt­tö vaan, ja voit täl­le nau­rah­taa, kui­ten­kin tyk­käät taas, saat mö­kil­lä luu­kut­taa.”

Näköislehti

Kauppojen Kauhajoki-liite

Kauhajoki-lehden Kesälehti

Ilmainen

Näköislehti

Kauppojen Kauhajoki-liite

Ilmainen