Suo­men kie­li on taan­noin to­det­tu maa­il­man toi­sek­si kau­niim­mak­si kie­lek­si. Pi­de­tään se siis ar­vos­sa!

Eng­lan­nin­kie­lis­ten ter­mien käyt­tö on li­sään­ty­nyt ja jos­kus tun­tuu, et­tä nii­tä käy­te­tään osoit­ta­maan pu­hu­jan eri­no­mai­suut­ta kuu­li­jaan näh­den. Mik­si asi­oi­ta ei voi sa­noa sel­väl­lä suo­men kie­lel­lä, kun val­ta­o­sal­le ter­meis­tä on suo­men­kie­li­nen vas­ti­ne?

Usein nä­kee teks­tiä, jos­sa ei ole iso­ja al­ku­kir­jai­mia, ei vä­li­merk­ke­jä ja yh­dys­sa­nat on jär­jes­tään kir­joi­tet­tu vää­rin. Jos tätä kom­men­toi, saa vas­tauk­sek­si, et­tä mitä vä­liä, kun­han teks­tis­tä saa sel­vän. Mut­ta kun ei saa!

Vää­rin kir­joit­ta­mis­ta il­me­nee pait­si yk­si­tyis­ten ih­mis­ten teks­tis­sä, myös yri­tys­ten mark­ki­noin­ti- ja mai­nos­teks­teis­sä. Ei­kö enää vä­li­te­tä sii­tä, mil­tä oma teks­ti näyt­tää? Jos yri­tys mark­ki­noi it­se­ään ja tuot­tei­taan kie­li­op­pi­vir­hein, an­taa se yri­tyk­ses­tä ja sen tuot­teis­ta mää­rä­tyn­lai­sen vai­ku­tel­man, ei­kä to­si­aan­kaan po­si­tii­vis­ta.

Vaik­ka kie­lem­me on maa­il­man­laa­jui­ses­ti pie­ni, on se mei­dän kan­sal­lis­ta omai­suut­tam­me ja mei­dän tu­lee vaa­lia sitä.

Päi­vi Lah­ti-Kuu­sis­to