Ruo­ka­mes­suil­la oli haus­ka to­de­ta, mi­ten ke­säi­nen au­rin­gon­pais­te sai ih­mi­set hy­vän­tuu­li­sik­si.

Vii­mei­set kak­si vuot­ta ovat mes­su­vii­kon­lo­put ol­leet mä­rät ja se on nä­ky­nyt kä­vi­jöi­den kas­voil­la. Lii­ken­tee­noh­jaa­jat ovat saa­neet kri­tiik­kiä, kun pel­lot ei­vät ole kan­ta­neet, vaik­ka ih­mi­nen ei ylä­ker­ran voi­mil­le ole mah­ta­nut mi­tään. Tänä vuon­na ih­mi­set oli­vat hy­väl­lä tuu­lel­la ja ke­hui­vat oh­jaa­jia ja park­ki­a­lu­ei­ta.

Mie­leen­pai­nu­va ta­paus oli, kun van­ha pa­ris­kun­ta tuli ja sa­noi vain is­tu­van­sa au­tos­sa ja kat­se­le­van­sa mes­su­hyö­ri­nää park­ki­a­lu­eel­ta. He ei­vät oli­si pääs­seet alu­eel­la liik­ku­maan. Yk­si lii­ken­tee­noh­jaa­jis­ta haki heil­le kah­vit ja sai pien­tä syö­tä­vää joil­ta­kin näyt­teil­le­a­set­ta­jil­ta. Tu­li­pa vie­lä yk­si myy­jä tuo­maan heil­le puu­ro­mai­si­ti­ai­set. Pa­ris­kun­ta oli iki­on­nel­li­nen näis­tä pie­nis­tä huo­mi­o­no­soi­tuk­sis­ta.

Jäl­leen ker­ran sai to­de­ta, et­tä pie­nil­lä te­oil­la voi saa­da toi­sel­le hy­vän mie­len.

Päi­vi Lah­ti-Kuu­sis­to