Tänä vuon­na vie­te­tään Ko­ti­mais­ten kiel­ten kes­kuk­sen eli Ko­tuk­sen 50-vuo­tis­juh­la­vuot­ta. Ko­tuk­sen mu­kaan kie­li on myös osa huol­to­var­muut­ta, jos­ta näi­nä päi­vi­nä pu­hu­taan pal­jon.

Ko­tuk­sen joh­ta­jan ja ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­rin yh­tei­ses­sä tie­dot­tees­sa sa­no­taan, et­tä kie­li mah­dol­lis­taa ih­mis­ten vä­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen, yh­tei­söl­li­syy­den luo­mi­sen, kult­tuu­ri­pe­rin­nön säi­ly­mi­sen sekä tie­teen ja tai­teen ke­hit­ty­mi­sen. Kie­li­tai­to, kie­li­tie­to ja kie­li­tie­toi­suus luo­vat van­kan poh­jan me­nes­ty­väl­le yh­teis­kun­nal­le.

Kiel­tä työk­seen käyt­tä­vän sy­dän­tä sär­kee, kun nä­kee, et­tä eten­kin kir­jal­li­nen kie­li­tai­to on ra­pau­tu­mas­sa. Vä­li­merk­kien käyt­tö on vä­hen­ty­nyt, jol­loin teks­ti on han­ka­laa lu­kea ja vää­ri­nym­mär­ryk­siä tu­lee.

Työ­e­lä­mäs­sä­kin tar­vi­taan kie­li­tai­toa, var­sin­kin töi­tä ha­et­ta­es­sa. Nuo­ret ei­vät ny­ky­ään ha­lua tai us­kal­la soit­taa yri­tyk­seen, jo­hon toi­vo­vat pää­se­vän­sä. Kui­ten­kin soit­to tai fyy­si­nen käyn­ti yri­tyk­ses­sä ker­too ih­mi­ses­tä jo pal­jon.

Tie­dot­tees­sa sa­no­taan, et­tä äi­din­kie­li on sy­dä­men, tun­tei­den, iden­ti­tee­tin ja ajat­te­lun kie­li, jo­hon kiin­ni­tym­me eri­tyi­sel­lä ta­val­la. Kou­luis­sa ope­te­taan vie­rai­ta kie­liä. Ai­na nii­den op­pi­mi­nen ei ole help­poa, mut­ta ”kie­li­va­ran­non ke­hit­ty­mi­sen kan­nal­ta on olen­nais­ta pys­tyä käyt­tä­mään kaik­kia kie­liä, nii­tä­kin, joi­ta ei osaa vie­lä ko­vin hy­vin. Uu­den kie­len op­pii par­hai­ten käy­tös­sä.”

Meil­lä eng­lan­ti on rai­van­nut tie­tä suo­men kie­lel­tä. Kui­ten­kin suo­mi on mei­dän oma kie­lem­me, joka an­sait­see ar­vos­tuk­sen.

Pi­de­tään kiel­täm­me ar­vos­sa!

Päi­vi Lah­ti-Kuu­sis­to