Noin 150 cm kor­kea Fla­min­go-ui­ma­le­lu sai Kau­ha­jo­el­la vii­me vii­kol­la sii­vet al­leen. Ty­tär os­ti ke­sä­lo­man lop­pu­mi­sen kun­ni­ak­si edel­li­sel­lä vii­kol­la suu­ri­ko­koi­sen ve­si­le­lun kau­pan alen­nus­myyn­nis­tä. Kos­ka hei­nä­kuun vii­mei­nen vii­kon­lop­pu oli var­sin läm­min, täy­tet­tiin lelu ja se oli en­sim­mäis­tä ker­taa käy­tös­sä ui­ma-al­taas­sam­me.

Suu­ren koon ta­kia lelu jä­tet­tiin säi­ly­tyk­seen te­ras­sil­lem­me ja tuu­len­puus­kien va­ral­ta köy­tin sen vie­lä kiin­ni kai­de­köy­teen.

Va­jaat kak­si vuo­ro­kaut­ta lelu sai­kin ol­la rau­has­sa te­ras­sil­lam­me, mut­ta sit­ten maa­nan­tain ja tiis­tain vä­li­se­nä tuu­let­to­ma­na yö­nä kel­lo yh­den ja kah­den vä­lil­lä koi­ram­me al­koi mu­ris­ta ja hauk­kua kuul­tu­aan il­mei­ses­ti jo­tain ul­koa. Em­me kui­ten­kaan re­a­goi­neet asi­aan, vaan jat­koim­me nuk­ku­mis­ta. Aa­mul­la to­te­sin, et­tä lelu oli hä­vin­nyt te­ras­sil­ta ma­kuu­huo­neem­me avoi­men ik­ku­nan al­ta ja kuin käyn­ti­kort­ti­na va­ras oli ot­ta­nut myös joen ran­nas­sa ole­van tyt­tä­ren riip­pu­kei­nun toi­sen pään lu­kon ir­ti kan­na­tin­köy­den len­kis­tä ja riip­pu­kei­nun toi­nen pää roik­kui nur­mi­kol­la.

Lelu ei tie­tys­ti ole mi­kään ko­vin ar­vo­kas, mut­ta har­mit­taa tyt­tä­ren puo­les­ta, et­tä sen käyt­tö­ker­rat jäi­vät yh­teen ker­taan var­kau­den ta­kia. Olem­me asu­neet Ala­ku­jal­la jo­ki­ran­ta­puis­ton vie­res­sä nyt ta­san kym­me­nen vuot­ta, ei­kä puu­tar­haam­me ole tä­hän men­nes­sä ek­sy­nyt ul­ko­puo­li­sia puis­tos­sa kul­ki­joi­ta. Naa­pu­rin puu­tar­haan len­tää jos­kus puis­tos­ta Fris­bee­golf-kiek­ko­ja, mut­ta oma tont­tim­me on ol­lut hy­vin suo­jas­sa kul­ki­joil­ta.

Pi­me­ät yöt il­mei­ses­ti hou­kut­te­le­vat nyt kai­ken­lai­seen hä­mä­rään puu­hai­luun ja seik­kai­luun, jo­ten ke­hot­tai­sin­kin kaik­kia kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta kiin­teis­tö­jen­sä va­lais­tuk­seen. Mo­nel­la näyt­tää ole­van vie­lä va­lais­tus ke­sä­a­sen­nos­sa eli pi­ha­va­lai­si­met pi­me­ä­nä niin kuin meil­lä­kin oli vie­lä viik­ko sit­ten. Ti­lai­suus te­kee var­kaan, sa­no­taan. Täl­lä ker­taa saa­li­na oli vain muu­ta­man kym­pin ve­si­le­lu, mut­ta mo­nil­la on ton­teil­la hä­mä­räs­sä ar­vok­kaam­paa­kin ta­va­raa.

Ui­ma­le­lun va­ras­ta­mi­nen on to­den­nä­köi­ses­ti ol­lut nuo­ri­son ”kiva lop­pu­ke­sän tem­paus”, mut­ta teon röyh­keys häm­mäs­tyt­tää, sil­lä mat­ka te­ras­sil­lem­me jo­ki­ran­nas­ta puu­tar­han poik­ki on ai­ka pit­kä. Suu­ri­ko­koi­sen ui­ma­le­lun kan­ta­mi­nen ke­säy­ös­sä on var­mas­ti myös var­sin huo­mi­o­ta he­rät­tä­vää, jo­ten oli­si­kin mu­ka­va tie­tää, jos joku on näh­nyt ke­säy­ös­sä tuon pa­ri­val­ja­kon. Han­kin­ta­lis­tal­le tu­lee­kin nyt jon­kin as­tei­nen ka­me­ra­val­von­ta, jot­ta jat­kos­sa vas­taa­val­ta ko­ti­rau­han häi­rin­näl­tä ja var­kauk­sil­ta väl­tyt­täi­siin.

Nau­ti­taan hä­mär­ty­vis­tä öis­tä, mut­ta lai­te­taan ul­ko­va­lot pa­la­maan ja ai­na­kin ar­vok­kaat ta­va­rat luk­ko­jen taak­se!

Veli Ik­ke­lä­jär­vi