Ei sii­nä kau­aa nok­ka tu­his­su, kun jou­ruun mi­äs­ten töi­hin. Oli­han en­sin ai­kaa tu­tus­tua kau­pan tu­at­tei­siin jär­jes­tä­mäl­lä va­ras­tua ja hyl­ly­tu­at­te­hia, sa­mal­la sii­nä tuli hin­ta­ti­a­too­suut­ta­ki.

Sil­loon tu­pa­ö­liy mak­soo rei­lut 10 pen­niä lit­ra, riis­se­li yli 20 pen­niä, ben­sii­ni jo yli 30 pen­niä ja kaks­tah­ti, mitä se­koot­te­lin, oli tosi tyy­ris­tä.

Vi­li­an si­ä­men­sä­kit pai­noo ru­ki­hin ko­ho­ral­la lä­hes sa­ta­ki­lua pus­si. Oli sii­nä vään­tä­mis­tä, kun sen asi­ak­ka­han kyy­ti­hin li­a­rut­ti. Sit­te men­ti­hin ase­mal­ta ty­hy­jen­tä­mä­hän ju­nan vau­nua. 50 ki­lon apu­lan­ta­sä­kis­tä pik­kuus­ta ki­saa käy­ti­hin, kun pi­nos­ta oli he­lep­po ot­taa pari pus­suus­ta ker­ral­la, pa­ra­him­mas­ta kor­keu­res­ta jopa ko­lo­me. Vaik­ka oma pai­no oli rei­lun pus­sin ver­ran. Näi­tä sit­te ja­et­ti­hin ym­pä­ri ky­liä sa­moon se­ment­tiä ra­ken­ta­jil­le. Ny ei mi­kää laki sal­lis nuan pai­na­vien ta­va­roo­ren nos­te­lua kuin sil­loon.

Yks oli myös, kun polt­to­ai­net­ta tuli noin 200 lit­ran tyn­ny­riis, nii­tä py­ä­ri­tel­lä ja nos­taa pys­ty­hyn!

In­ven­taa­rio Aroon­ky­län pää­kau­pas tai Kai­naas­tol­la oli kun las­ten­leik­kiä. Las­kin pult­tia, mut­te­ria nau­la­pa­ket­tia yms.

Ty­ä­ka­ve­rit oli iha­na ihi­mi­siä, sil­lä hei­dän kans­sa oli kiva ty­äs­ken­nel­lä. Tes­tat­ti­hin mua ker­ran, kun pii­lot­ti­vat 50 mar­kan se­te­lin, kun jä­ries­te­lin ta­va­roo­ta. Minä sitä sit­te ihi­met­te­lin, kuka on ol­lu näin hu­a­li­ma­toon, kun tu­al­laa­sen on pu­rot­ta­nu? Sil­loon sain, kun 6 päi­vän viik­kua teh­ti­hin, 180 mark­kaa kuu­kau­res pa­lak­kaa.

Ka­ve­ree­ta il­taa­sin ta­va­tes poi­jat nos­te­li pai­no­ja, sa­noon pa­li­on­ko on, jos kaik­ki paat­ta tan­ko­hon. Sa­noo­vat, not­tei ne maas­ta nou­se, kun son sata ki­lua. Nou­si­han ne ke­vy­es­ti, kun oli jou­tu­nu osuus­kau­pas tree­naa­ma­han.

Et­tä täl­lääs­tä soli en­nen. Ko­to­na piti sit­te jou­tes­saan osal­lis­tua maa­ti­lan töi­hin. Ei ol­lu mui­ta hu­ve­ja kuin lu­kia ki­ri­o­ja. Niis­tä op­pii, not­ta elä­miä on mo­nia mui­ta­ki kuin tämä oma elä­mä.

Vors­sas­ta kä­sin

Rai­mo Kos­ki­nen