Koi­vun ok­sat leh­ti­neen kiep­pu­vat

mo­neen eri suun­taan.

Sen leh­det välk­ky­vät ja ki­mal­ta­vat

kuin val­koi­set ti­man­tit.

On mu­ka­va kuun­nel­la tuu­len pu­het­ta,

kun se ko­hi­see puis­sa, pen­sais­sa,

me­ren aal­lois­sa, jär­vien ja vuor­ten

kum­pu­jen yl­lä.

Kii­tos Tai­vaan Isä si­nul­le kau­niis­ta

ke­sä­päi­väs­tä ja ys­tä­vis­tä, ih­mis­si­sa­ris­ta

ja -vel­jis­tä, joi­ta sinä olet an­ta­nut mi­nul­le

tai­val­ta­maan tätä ke­sän kuk­kais­pol­kua.

Kii­tos ra­kas Tai­vaan Isä, Va­pah­ta­ja ja

Pyhä Hen­ki ar­mos­ta­si ja rak­kau­des­ta­si.

Toi­vo Hau­ta­vii­ta