Jari-Pek­ka Lai­tio-Ra­mo­ne, teks­ti ja ku­vat

Täs­sä ju­tus­sa ar­vi­oi­daan syk­syn ja al­ku­tal­ven ai­ka­na il­mes­ty­neis­tä le­vyis­tä Pate Mus­ta­jär­ven Pelk­kää Pa­tee, jol­le kau­ha­jo­ke­lais­läh­töi­nen Ant­ti Klee­mo­la sä­vel­si kak­si bii­siä, sekä Night­wis­hin Yes­ter­wyn­de, Tur­mi­on Kä­ti­löi­den Ret­ro, Punk Lu­re­xin Uu­si suun­ta ja Ai­no & Ha­jon­nei­den Enem­män kuin mi­tään muu­ta.

Pate Mus­ta­jär­vi: Pelk­kää pa­tee (Uni­ver­sal Mu­sic).

Pelk­kää Pa­tee on Pate Mus­ta­jär­ven 13. soo­lo­al­bu­mi. Po­pe­dan keu­la­ku­va­na vuo­det 1977-2023 ol­lut mies jul­kai­si en­sim­mäi­sen soo­lo­le­vyn­sä 40 vuot­ta sit­ten. Pelk­kää Pa­tee on elä­män­ma­kui­nen ja poh­dis­ke­lui­ta täyn­nä ole­va levy, jos­sa pää­pai­no on roc­kin si­jaan eten­kin po­pis­sa. Li­säk­si mu­siik­ki­tyy­leis­tä kuul­laan esi­mer­kik­si kant­ria ja is­kel­mää.

Kau­ha­jo­ke­lais­läh­töi­nen Ant­ti Klee­mo­la on sä­vel­tä­nyt Ta­pah­tuu näi­nä päi­vi­nä -kap­pa­leen yk­sin ja Pi­rul­le tur­paan -vei­sun yh­des­sä Pasi Oja­lan kans­sa. Kum­man­kin bii­sin on sa­noit­ta­nut Mik­ko Kar­ja­lai­nen. Ni­mes­tään huo­li­mat­ta Pi­rul­le tur­paan ei ole esi­mer­kik­si sä­vel­lyk­sel­li­ses­ti rank­ka vaan vaih­te­le­va­tem­poi­nen rok­ki­vei­su. Mus­ta­jär­vi lau­laa sii­nä poh­dis­kel­len, et­tei vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta it­sel­le tär­keis­tä asi­ois­ta tai ih­mi­sis­tä kan­na­ta pääs­tää ir­ti lii­an hel­pol­la, vaan täy­tyy tais­tel­la. Ta­pah­tuu näi­nä päi­vi­nä on sä­vel­lyk­sel­li­ses­ti ihan mo­ni­puo­li­nen ja vaih­te­le­va, mut­ta sa­noi­tus on erit­täin kli­sei­nen.

Kaik­ki muut­kin bii­sit ovat mui­den kuin Mus­ta­jär­ven te­ke­miä. On erit­täin har­mil­lis­ta, et­tei mies teh­nyt soo­lo­le­vyl­leen edes yh­tään sa­noi­tus­ta. Esi­mer­kik­si kah­del­le vii­mei­sel­le Po­pe­da-le­vyl­leen (Voit­to ja Hais­ta Po­pe­da!) hän rus­ta­si yh­teen­sä yh­dek­sän teks­tiä. Sa­noit­ta­jia ja bii­sin­te­ki­jöi­tä ovat jo mai­nit­tu­jen li­säk­si puo­les­taan muun mu­as­sa Kuu­maa-yh­ty­een so­lis­ti ja näyt­te­li­jä Jo­han­nes Brot­he­rus, Gar­bos­ta ja hie­nos­ta soo­lou­ras­taan tut­tu Esa Elo­ran­ta sekä Hap­po­ra­di­on Aki Tyk­ki. En­sim­mäi­nen le­vyl­tä jul­kais­tu sing­le oli Ty­kin, Jan­ne Rin­ta­lan ja Mika Laak­ko­sen te­ke­mä Hei äi­jä. Sii­nä on ener­gi­sen ro­kin kat­kua ja se saa le­vyn kap­pa­leis­ta to­den­nä­köi­ses­ti eni­ten ra­di­o­soit­toa vuo­sien­kin pääs­tä. Lan­ka pa­laa -kap­pa­le on pit­kä­soi­tol­le ko­ko­nai­suut­ta aja­tel­len hyvä aloi­tus. Sii­nä on poh­dis­ke­le­vaa fii­lis­te­lyä ja reis­su­mie­hen ren­toa mei­nin­kiä. Le­vyn päät­tää Ta­kaa aja­tus­ten vir­ran, jon­ka sen suo­men­ta­nut Jus­si Rait­ti­nen nau­hoit­ti vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Se lo­pet­taa le­vyn iloi­sin sä­vyin.

Al­bu­mi jät­tää ko­ko­nai­suu­te­na vä­hän tyh­jän fii­lik­sen.

Night­wish: Yes­ter­wyn­de (Nuc­le­ar Blast / War­ner Mu­sic).

Ki­tee­läis­läh­töi­nen Night­wish on yk­si kaik­kien ai­ko­jen tun­ne­tuim­mis­ta suo­ma­lai­syh­ty­eis­tä ul­ko­mail­la. Uran­sa vuon­na 1996 aloit­ta­nut ja Kau­ha­jo­el­la Ka­si­nol­la sekä Num­mi­roc­kis­sa ai­koi­naan esiin­ty­neen ko­koon­pa­non kym­me­nes al­bu­mi Yes­ter­wyn­de on mas­sii­vi­nen ja erit­täin mo­ni­puo­li­nen ko­ko­nai­suus. Se ei ol­lut yl­lä­tys. Yh­ty­een kos­ke­tin­soit­ta­ja, lä­hes kai­kes­ta pää­vas­tuun kan­ta­va ja mo­nes­ti ne­rok­si sekä per­fek­ti­o­nis­tik­si luon­neh­dit­tu Tuo­mas Ho­lo­pai­nen ei ole an­ta­nut min­kään täys­pit­kän koh­dan jää­dä ”sin­ne­päin.”

Or­kes­te­ri­nau­hoi­tuk­sia on teh­ty esi­mer­kik­si Isos­sa-Bri­tan­ni­as­sa le­gen­daa­ri­sel­la Lon­toon Ab­bey Road -stu­di­ol­la. Le­vyn soi­tin­va­li­koi­maan kuu­lu­vat muun mu­as­sa harp­pu, oboe, pa­ta­rum­pu ja trum­pet­ti. Pel­käs­tään viu­lis­te­ja ja alt­to­viu­lis­te­ja on lis­tat­tu ret­ro­hen­ki­seen kan­si­vih­ko­seen yli 40.

Mi­kään kap­pa­le ei ala ry­mis­tel­len vaan rau­hal­li­sil­la tun­nel­mien ra­ken­ta­mi­sil­la. Sau­mat­to­mas­ti hevi ja sin­fo­nia yh­dis­ty­vät muun mu­as­sa kap­pa­leis­sa Spi­der silk ja Per­fu­me of the ti­me­less. Jäl­kim­mäi­ses­sä en­sim­mäi­set 2,5 mi­nuut­tia on kuin jän­ni­ty­se­lo­ku­vas­ta ole­va sin­fo­ni­a­pai­not­tei­nen inst­ru­men­taa­li, kun­nes so­lis­ti Floor Jan­sen tuo esiin lau­lu­tai­to­jen­sa peh­mei­tä puo­lia. Yli kah­dek­san­mi­nuut­ti­sen Per­fu­me of the ti­me­les­sin päät­tää moni-inst­ru­men­ta­lis­ti Troy Do­nock­leyn yli mi­nuu­tin kes­tä­vä ta­ri­na­mai­nen lau­luo­suus.

The day of... on yk­si har­vois­ta kap­pa­leis­ta, joka al­kaa puo­li­tiu­kas­sa hen­ges­sä. Sitä pääl­lim­mäi­si­nä pu­ris­ta­vat Floor Jan­sen ja vaa­sa­lais­läh­töi­nen rum­pa­li Kai Hah­to, kun­nes noin 50 se­kun­nin ja va­jaan kah­den mi­nuu­tin koh­dal­la sekä myö­hem­min­kin het­kit­täin pää­o­saan nos­te­taan va­jaak­si 20 se­kun­nik­si lap­si­kuo­ro. Ki­ta­ris­ti Emp­pu Vuo­ri­nen, Tuo­mas Ho­lo­pai­nen ja Kai Hah­to vas­taa­vat kap­pa­lees­sa yh­des­tä hie­nos­ta inst­ru­men­taa­li­o­suu­des­ta.

An oce­an of stran­ge is­lands -kap­pa­le on ni­men­sä mu­kaan kuin mo­nes­ta ou­dos­ta saa­res­ta koos­tu­va meri. Mie­lee­ni tu­le­vat omat mat­ka­ni va­jaal­le kym­me­nel­le Ka­ri­bi­an saa­rel­le, jois­ta jo­kai­sel­la on to­del­la­kin omi­nais­piir­teen­sä. An oce­an of stran­ge is­land­sis­sa on jo­kai­sel­la jä­se­nel­lä omia soo­lot­te­luo­suuk­sia. Rau­hal­li­ses­ti al­ka­va teos muun­tuu no­pe­as­ti me­no­pa­lak­si ja yh­des­sä koh­das­sa Jan­se­nil­ta kuul­laan hil­peä osuus. Vä­hän myö­hem­min kai­vau­du­taan mi­nuu­tik­si sees­tei­siin tun­nel­miin, kun­nes läh­tee sin­fo­ni­nen ja koko ajan rank­ke­ne­va osuus. Sit­ten jäl­leen pa­la­taan le­vol­li­siin ”saa­riin”. Klas­si­set hui­lu- ja kie­li­soit­ti­met ovat kap­pa­lees­sa pää­o­sas­sa vii­mei­set kak­si mi­nuut­tia.

Night­wis­hin yli 70-mi­nuut­ti­nen al­bu­mi on jäl­leen ko­ko­nai­suus ei­kä muu­ta­mien hit­ti­sing­le­jen tuo­tos.

Punk Lu­rex: Uu­si suun­ta (Hil­jai­set Le­vyt).

Vuon­na 1993 pe­rus­tet­tu Punk Lu­rex (alun pe­rin Punk Lu­rex OK) jul­kai­si uu­den al­bu­min 12 vuo­den tau­on jäl­keen. Edel­li­sen (Puo­les­ta ja vas­taan) Hil­jai­set Le­vyt jul­kai­si CD- ja Kä­mä­set Le­vyt LP-muo­dos­sa. Nyt fyy­si­se­nä ver­si­o­na tuli ulos "vain" LP-ver­sio, jon­ka lait­toi maa­il­mal­le Hil­jai­set Le­vyt. Bän­dil­tä on Punk Lu­rex OK -ai­ka huo­mi­oi­den jul­kais­tu ai­em­min nel­jä al­bu­mia sekä mo­nia EP- ja sing­le­le­vy­jä. Niis­tä yh­den se teki brit­ti­läi­sen Ad­vert­sin TV Smit­hin kans­sa.

LP:n mu­ka­na tu­le­vas­sa kan­si­pa­pe­ris­sa sa­noi­tuk­set ovat suo­men li­säk­si eng­lan­nik­si sik­si, et­tä bän­di on teh­nyt usei­ta kier­tu­ei­ta ul­ko­mail­la­kin. Fa­ni­kun­taa on useis­sa mais­sa. Punk Lu­rex ei ole ha­lun­nut uu­dis­taa tyy­li­ään suu­res­ti. Pää­e­le­ment­te­jä ovat me­lo­di­nen punk ja kan­taa­ot­ta­vat sa­noi­tuk­set. Joil­le­kin mu­sa­dig­ga­reil­le Punk Lu­re­xin Uu­si suun­ta voi ol­la lii­an ”pe­rus­mei­nin­kiä”, mut­ta fa­nit tus­kin ha­lu­si­vat suu­ria muu­tok­sia.

Lau­la­ja-ba­sis­ti Tii­na Wes­s­lin lau­laa asi­at il­man kier­te­lyi­tä, ku­ten Vas­tuu-bii­si al­kaa: ”Mitä ta­pah­tuu, kun na­pa­jää­ti­köt su­laa? Me­ren­pin­ta nou­see ja ko­ral­lit tu­hou­tuu? Kun met­sä­pa­lot rie­hu­vat, kau­pun­git me­reen va­jo­a­vat, pyy­dän an­teek­si, äi­ti Maa!” ja lop­puu ”Jos­pa hir­mu­myrs­kyt Ame­ri­kas­sa sais jo siel­lä­kin päät­tä­jät ta­ju­a­maan. Tää ei ole enää mi­tään vi­her­pii­per­rys­tä, sil­loin on tosi ky­sees­sä, kun tul­vii Wall Stree­til­lä. Mä en voi odot­taa.” Mari Mar­ti­kai­sen te­no­ri­sak­so­fo­ni­soo­lo vä­rit­tää hie­nos­ti Vas­tuu­ta sekä osaa muis­ta­kin kap­pa­leis­ta. Mui­ta­kin pu­hal­lin­soit­ti­mia kuul­laan. Ne tu­le­vat so­pi­van yl­lät­tä­väs­ti mu­kaan noin 45 vii­mei­sen se­kun­nin ai­ka­na esi­mer­kik­si Up­poo lai­va -bii­sis­sä.

Use­an kap­pa­leen sa­noi­tuk­sis­sa huo­mi­oi­daan vä­hem­pi­o­sai­set ja hei­dän oi­keuk­sien­sa esiin­tuon­ti. Krus­ti­ma­ma ker­too kii­rei­ses­tä per­he­ar­jes­ta ja sen haas­teis­ta. Sil­ti huu­mo­ri­a­kin on mu­ka­na. Kos­ket­ta­vuus on hie­nos­ti läs­nä kak­kos­puo­len toi­sek­si vii­mei­ses­sä kap­pa­lees­sa Taas yk­si päi­vä. Sii­nä pit­käh­kö soo­lot­te­luo­suus ko­ros­taa kau­niis­sa kap­pa­lees­sa sy­väl­li­syyt­tä. Ki­ta­ris­tit Mark­ku ”Pii­se” Viip­po ja Jari ”Kuk­ka” Kuk­kais­nie­mi saa­vat soo­lo­tel­la ilah­dut­ta­van pal­jon.

Taas yk­si päi­vä oli­si so­pi­nut pa­rem­min pää­tös­rai­dak­si kuin ro­soi­ses­ti ve­det­ty Jor­mal­la oli työ­paik­ka, jon­ka Wes­s­lin lau­laa yh­des­sä jon­kun mie­hen kans­sa. Mu­ka­na on no­pe­a­tem­poi­sem­pi­a­kin kap­pa­lei­ta, ku­ten alus­ta lop­puun sel­lai­nen on Ju­ma­lan hyl­kää­mät. Hard­co­re­kaa­hauk­seen as­ti ei sil­ti mene mi­kään teos, vaik­ka Pii­se Viip­po oli Riis­te­tyt-bän­dis­sä 1980-lu­vun al­ku­vuo­si­na.

Le­vyn Tam­pe­re-81 on muis­te­lu tam­pe­re­lai­ses­ta pun­kyh­tei­sös­tä 1980-lu­vun alus­sa. Le­vyn jul­kais­seen Hil­jais­ten Le­vy­jen Juk­ka Junt­ti­la on kä­ve­le­vä "punk­sa­na­kir­ja." Hä­nel­tä il­mes­tyi lop­pu­vuon­na 2024 nel­jäs Kir­joi­tuk­sia kel­la­reis­ta -pien­kir­ja. Sii­nä hän kä­sit­te­lee it­se esi­mer­kik­si yh­dys­val­ta­lais­ta New York Dol­l­sia ja kou­vo­la­lais­ta Loo­se Pric­kiä ja sii­tä vi­rin­nei­tä ko­koon­pa­no­ja. Loo­se Pric­kin osuus ja Vaa­sas­sa vuon­na 1989 pe­rus­te­tun Jug­g­ling Ju­gu­lar­sin kier­tu­e­päi­vä­kir­ja ovat mo­lem­mat noin 24-si­vui­sia. Kir­joi­tuk­sia kel­la­reis­ta si­säl­tää myös muun mu­as­sa hie­no­ja sar­ja­ku­via.

Tur­mi­on Kä­ti­löt: Re­set (Nuc­le­ar Blast / War­ner Mu­sic).

Tur­mi­on Kä­ti­löt on esiin­ty­nyt Kau­ha­jo­el­la vuo­sien saa­tos­sa eh­kä jopa yli 10 ker­taa. Vii­mek­si bän­di oli Kau­ha­jo­el­la vauh­dis­sa IKH Aree­nal­la mar­ras­kuun alus­sa, kun se ja Stam1na me­tal­li­soi­vat Num­mi­rock Pik­ku­jou­lut -ta­pah­tu­mas­sa.

Sil­loin oli juu­ri il­mes­ty­nyt Tur­mi­on Kä­ti­löi­den yh­des­tois­ta stu­di­oal­bu­mi Re­set. Uu­tu­kai­sel­la pää­pai­no on odo­te­tun vah­vas­ti in­dust­ri­al me­tal­lis­sa, mut­ta mu­ka­na on mo­nen­lai­sia maus­tei­ta. Esi­mer­kik­si Trau­mas­sa ag­g­res­sii­vi­sen al­kuo­suu­den jäl­keen tu­lee 40 se­kun­nin jäl­keen 20 se­kun­nin me­lo­di­nen osio, jon­ka voi­si si­joit­taa jopa mo­nil­le is­kel­mä­le­vyil­le. Mik­saa­jal­la eli bän­din kos­ke­tin­soit­ta­jal­la RunQ:lla (Jan­ne Tol­sa) ei ole taas­kaan ol­lut help­poa, kun jo­kai­sen kap­pa­leen ää­ni­maa­il­ma on täy­tet­ty suu­rel­la mää­räl­lä ele­ment­te­jä. Ko­ne­me­tal­li­le­vy on stu­di­os­sa mik­sat­tu jäl­leen on­nis­tu­nees­ti myös si­ten, et­tä rank­ko­jen­kin osuuk­sien sa­nois­ta saa sel­vää. To­sin Schlach­ter-sing­len sa­no­ja ei­vät ym­mär­rä muut kuin sak­saa ym­mär­tä­vät. Tur­mi­on Kä­ti­löt on jul­kais­sut sak­san­kie­li­sen Schlach­te­rin myös sing­le­nä. Sa­moin Puls­sin, jol­la vie­rai­lee eten­kin Be­ast In Blac­kis­ta tun­net­tu ki­ta­ris­ti Kas­pe­ri Heik­ki­nen. Yk­si le­vyn pa­ras kap­pa­le on Se mitä et näe, jos­sa men­nään tuh­dis­ti lä­hes koko sen kes­ton ajan. Sitä seu­raa­va Ker­ran kuol­lut on le­vyn vauh­ti­rai­to­ja.

Kuu­si­mie­hi­sen Tur­mi­on Kä­ti­löi­den yk­si eh­do­ton vah­vuus on se, et­tä sil­lä on kak­si so­lis­tia: MC Raa­ka Pee ja Shag-U. MC Raa­ka Pee tu­lit­taa ja huu­taa pit­käl­ti raa­oil­la tyy­leil­lä. Shag-Un ulo­san­tis­kaa­la on laa­ja. Re­se­til­lä kuul­laan niin ra­ju­jen, rank­ko­jen kuin eri­tyy­lis­ten ke­ve­äm­pien ään­ten vaih­te­lua. MC Raa­ke Peen ty­tär Net­ta Saa­re­la vie­rai­lee Sinä 2.0 -bii­sis­sä, ja se an­taa sii­hen li­sä­u­lot­tu­vuu­den. Net­ta on mu­ka­na myös Re­set 7 (not to be con­ti­nu­ed) -pää­tös­bii­sis­sä, joka pi­de­tään rau­hai­sa­na dis­co­biit­ti­kap­pa­lee­na pa­rin en­sim­mäi­sen mi­nuu­tin ajan. Sit­ten sii­nä kuul­laan mo­nen­lai­sia mu­siik­ki­tyy­le­jä ja lei­kit­te­lyi­tä.

Sa­noi­tuk­sis­sa au­rin­ko ei pais­ta mis­sään koh­taa. Joku voi jäl­leen ko­kea osan ra­juis­ta ja hä­vyt­tö­mis­tä sa­noi­tuk­sis­ta kor­neik­si ja nii­tä var­mas­ti ih­met­te­le­vät bän­diä en­sim­mäis­tä ker­taa kuu­le­vat. Ly­rii­kois­sa riit­tää poh­dit­ta­vaa yh­ty­et­tä jo pit­kään di­gan­neil­le. Pää­tel­miä voi teh­dä mo­nin ta­voin. Joi­den­kin sa­noi­tus­ten taus­toi­hin voi tu­tus­tua syk­syl­lä il­mes­ty­neen Tur­mi­on Kä­ti­löi­den En tah­do unoh­taa kos­kaan -his­to­rii­kin myö­tä. Sen kir­joit­ti Eli­na Jär­vi.

Ai­no & Ha­jon­neet: Enem­män kuin mi­tään muu­ta (Svart Re­cords).

Ke­ra­val­la vuon­na 2020 pe­rus­tet­tu Ai­no & Ha­jon­neet -yh­tye tar­jo­aa kol­man­nel­la Enem­män kuin mi­tään muu­ta -le­vyl­lään eten­kin hy­vä­fii­lik­sis­tä punk­roc­kia. Muu­ta­ma bii­si me­nee pop­gen­re­jen puo­lel­le. Kaik­ki kap­pa­leet on sä­vel­tä­nyt ja sa­noit­ta­nut ki­ta­ris­ti Pet­ri Sink­ko­nen.

Le­vyn Vii­mei­seen il­taan -bii­si on sä­häk­kä avaus­rai­ta, jos­sa soit­ta­jat sekä so­pi­vaa ro­soi­suut­ta ää­nes­sään omis­ta­va so­lis­ti Ai­no Laak­so pi­tä­vät yl­lä hy­vää mei­nin­kiä. Kap­pa­leen lo­pus­sa kuul­laan sak­so­fo­nis­ti Son­ja Sii­ron soit­toa. Hä­nen fo­ni­soo­lon­sa oli­si so­pi­nut myös jo­hon­kin var­hai­sem­paan bii­sin koh­taan. Kap­pa­le­jär­jes­tys on mie­tit­ty hy­vin. Nel­jän­te­nä ole­vas­sa kau­niis­sa ja kai­hoi­sas­sa Au­rin­ko­mä­ki-te­ok­ses­sa on mon­ta ta­soa. Sa­moin on seu­raa­va­na tu­le­vas­sa Jär­ki läh­tee -bii­sis­sä. Sen en­sim­mäi­nen ja kol­mas sä­keis­tö ovat to­del­li­sia ener­gi­ap­lä­jäyk­siä, ja toi­ses­sa sekä nel­jän­nes­sä sä­keis­tös­sä tun­nel­mat kään­ne­tään su­ju­vas­ti rau­hal­li­sem­mik­si. Jär­ki läh­tee päät­tyy vah­vaan ki­ta­ra­soo­loon.

Pi­a­no­ve­toi­nen Huo­men­na on herk­kä rock­bal­la­di. Se ku­vaa tun­nel­mia on-off-pa­ri­suh­tees­ta, jos­sa on jäl­leen so­vit­tu suh­teen lop­pu­mi­ses­ta, mut­ta en­sim­mäi­nen vii­ni­la­si muut­taa kui­ten­kin taas ti­lan­teen. Huo­men­na-kap­pa­let­ta seu­raa Vä­ri­va­lo­ja & sham­pan­jaa -pää­tös­kap­pa­le, joka on muu­ta­maa osi­o­ta huo­mi­oi­mat­ta vauh­ti­rai­ta.

Ai­no Laak­so näh­tiin syk­syl­lä vie­rai­li­ja­na yl­lät­tä­vil­lä kei­koil­la. Hän lau­loi Slee­py Slee­per­sin juh­la­kier­tu­eel­la esi­mer­kik­si Anar­ki­aa Kar­ja­las­sa -kään­nös­bii­sin.