Kir­joi­tuk­sis­sa­ni tu­lee usein esiin ver­tai­lu­ja ko­ti­maa­ni Ka­na­dan ja syn­nyin­maa­ni Suo­men vä­lil­lä. Tämä ver­tai­lu ko­ros­tuu sil­loin, kun olen käy­mäs­sä Suo­mes­sa tai Suo­mes­ta on meil­lä vie­rai­ta.

Tämä jäl­kim­mäi­nen ti­lan­ne to­teu­tui nyt kesä- ja hei­nä­kuun vaih­tees­sa, kun saim­me suo­mi­vie­rai­ta. Serk­ku­tyt­tö per­hei­neen ja tä­ti­ni tu­li­vat rie­muk­sem­me vi­sii­til­le. Kier­sim­me koh­teet ja näh­tä­vyy­det, jot­ka täs­sä ku­vaan ja jot­ka ovat tut­tu­ja myös mo­nel­le kau­ha­jo­ki­sel­le.

Ar­voi­sa lu­ki­ja, tule kans­sa­ni vir­tu­aa­li­sel­le käyn­nil­le ja tu­tus­tu­maan ko­ti­kau­pun­kii­ni ja sen ym­pä­ris­töön ko­lum­ni­ni kaut­ta.

Thun­der Bay ja Luo­teis-On­ta­ri­on alue on hy­vin eri­lais­ta ver­rat­tu­na Ete­lä-Poh­jan­maa­han. Vaik­ka maa­ta­lout­ta­kin on ja tun­tu­van suu­ria mai­to­ti­lo­ja kau­pun­gin lai­ta­mil­la, ei ky­sees­sä ole kui­ten­kaan laa­jat pel­lot ja vil­je­lys­maat. Nii­tä löy­tyy lin­nun­tie­tä vii­ti­sen­sa­taa ki­lo­met­riä län­nem­pä­nä Ma­ni­to­ban pro­vins­sis­ta al­ka­en ja Ete­lä-On­ta­ri­os­sa sa­man etäi­syy­den.

Luo­teis-On­ta­ri­on maas­to on met­säis­tä, sois­ta ja ve­sis­tö­jen pirs­ta­loi­maa. Pää­e­lin­kei­noi­na alu­eel­la on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut puu, sel­lu- ja pa­pe­ri­te­ol­li­suus sekä kai­vos­toi­min­ta. Thun­der Ba­ys­sa ny­ky­ään pal­ve­lu­sek­to­ri on isoin työl­lis­tä­jä: kau­pun­ki, iso mää­rä kou­lu­ja ja ter­vey­den­hoi­toa.

Thun­der Bay on edel­leen yk­si maa­il­man suu­rim­piin kuu­lu­via vil­ja­sa­ta­mia. Vä­ki­lu­vul­taan kau­pun­ki on noin 110,000 eli hie­man pie­nem­pi kuin Lah­ti tai sit­ten Suu­poh­ja, Ku­rik­ka ja Sei­nä­jo­ki yh­teen­sä. Luo­teis-On­ta­ri­on alu­eel­le mah­tui­si noin 1,5 Suo­mea ja vä­ki­lu­vul­taan alu­eel­la asuu va­jaa vart­ti­mil­joo­naa ih­mis­tä. Alu­een yli­voi­mai­ses­ti suu­rin kau­pun­ki on Thun­der Bay.

Vaik­kei to­del­la kor­kei­ta huip­pu­ja ole­kaan, niin Thun­der Bayn alu­een poik­ki kul­ke­van Nor­wes­ters-vuo­ri­jo­non isoin huip­pu, Mount McKay, yl­tää 483 met­riin ja on ihan kau­pun­gin ku­pees­sa. Se on pyö­re­äs­ti kol­me ker­taa kor­ke­am­pi kuin Kau­ha­jo­en Sot­kan­rin­ne ja muu­ta­man met­rin ma­ta­lam­pi kuin La­pin Ru­ka­tun­tu­ri. Mt. McKayn pääl­tä avau­tuu hie­not nä­ky­mät kau­pun­kiin, Lake Su­pe­ri­or -jär­veen (suo­ma­lai­sit­tain Ylä­jär­veen) - maa­il­man suu­rim­paan jär­veen ja sii­hen las­ke­vaan Ka­mi­nis­ti­quia-jo­keen. Vuo­rel­le kii­vet­tiin Tii­na, Vik­ke, Tatu ja minä.

Alue on ol­lut läh­teis­tä riip­pu­en asu­tet­tu jo tu­han­sia vuo­sia, jää­kau­den jäl­keen, eh­kä mah­dol­li­ses­ti hy­vin sa­moi­hin ai­koi­hin kuin ny­kyi­sen Suo­men alu­eel­le tuli asuk­kai­ta jäi­den su­la­es­sa. En­sim­mäi­set eu­roop­pa­lai­set tu­li­vat vas­ta rei­lut 300 vuot­ta sit­ten. Kiin­nos­tuk­sen koh­tee­na oli­vat tur­kik­set, jon­ka vuok­si Ka­mi­nis­ti­quia-joen suis­toon ra­ken­net­tiin Fort Wil­li­am ni­mi­nen kaup­pa-ase­ma. Al­ku­pe­räi­nen hä­vi­si yli 140 vuot­ta sit­ten uu­den ra­ta­pi­han al­le, mut­ta 1970-lu­vul­la sii­tä ra­ken­net­tiin tark­ka ko­pio, jos­sa ai­ka on py­säh­ty­nyt vuo­teen 1815 ja jota ajan mu­kai­ses­ti pu­keu­tu­neet ja as­ka­rei­ta te­ke­vät ”asuk­kaat” tul­kit­se­vat vie­rai­li­joil­le. Fort Wil­li­am His­to­ri­cal Park on suo­sit­tu mat­kai­lu­koh­de ja siel­lä käy­tiin suo­mi­vie­rai­den kans­sa.

Joen ylä­juok­sul­la, noin 30km Thun­der Ba­ys­tä län­teen, tur­kis­kaup­pi­ai­den ka­noot­ti­reit­ti py­säh­tyi kir­jai­mel­li­ses­ti kuin sei­nään. Vas­taan tuli Ka­ka­be­ka-ve­si­pu­tous, jon­ka ohi ka­noo­tit ja kan­ta­muk­set piti kan­taa. Kor­keut­ta pu­touk­sel­la on ne­li­sen­kym­men­tä met­riä ja le­veyt­tä rei­lut 100 met­riä. Ka­ka­be­kaa kut­su­taan poh­joi­sen Ni­a­ga­rak­si, vaik­ka on­kin sitä huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi, mut­ta sil­ti iso ja vai­kut­ta­va näh­tä­vyys.

Thun­der Bay sai ai­koi­naan, vuon­na 1970, kun sil­loi­set Fort Wil­li­a­min ja Port Art­hu­rin kau­pun­git yh­dis­tyi­vät, ni­men­sä vie­rei­ses­tä Ylä­jär­ven lah­des­ta, Thun­der Ba­ys­ta eli ”Uk­kos­lah­des­ta”. Kau­pun­gis­ta itään­päin kat­sot­tu­na, Uk­kos­lah­den toi­sel­la puo­lel­la on Sib­ley-nie­mi, jol­la on ly­hyt pöy­tä­vuo­rien eli me­so­jen jono, jot­ka muo­dos­ta­vat kau­pun­gis­ta kat­sot­tu­na nuk­ku­vaa jät­ti­läis­tä muo­dos­ta­van si­vup­ro­fii­lin. Muo­dos­tu­ma on ni­met­ty juu­ri sik­si. Täl­lä ly­hy­el­l­lä pöy­tä­vuo­rien sar­jal­la avau­tu­vat On­ta­ri­on kor­keim­mat kal­li­on­sie­nä­mät. Va­jaan kym­me­nen ki­lo­met­rin hiek­ka­tien pääs­sä avau­tuu nä­kö­a­la­paik­ka, joka on va­jaa kol­me­sa­taa met­riä jär­ven pin­nan ylä­puo­lel­la ja jos­ta kau­ka­na nä­kyy Thun­der Bayn kau­pun­ki.

Sib­ley-nie­mel­lä on myös Sil­ver Is­let -ni­mi­nen pie­ni lo­ma­yh­dys­kun­ta, joka alun­pe­rin oli 150 vuot­ta sit­ten kai­vos­ky­lä ja joka muo­dos­tui sil­loi­sen, maa­il­man tuot­toi­sim­man, ho­pe­a­kai­vok­sen vie­reen. Kai­vos ra­ken­net­tiin pie­nen luo­don pääl­le, ja sy­vim­mil­lään se ylet­tyi yli 360 met­riä jär­ven pin­nan ala­puo­lel­le. Pie­nes­sä yh­tei­sös­sä ole­va näh­tä­vyys, jos­sa kä­vim­me su­ku­lais­ten kans­sa oli 150 vuot­ta van­ha se­ka­ta­va­ra­kaup­pa ja lou­nas­ra­vin­to­la, Ge­ne­ral Store.

Sil­ver Is­le­tis­sä vie­rai­lee muu­ta­man ker­ran kau­des­sa myös uu­si Vi­king Oc­tan­tis, Nor­jaan re­kis­te­röi­ty eri­kois­ris­tei­ly­a­lus, jo­hon mat­kus­ta­jia mah­tuu vain noin 360, mut­ta li­put ovat hin­nal­taan ihan omaa luok­kaan­sa, kym­me­nes­sä tai kym­me­nis­sä tu­han­sis­sa dol­la­reis­sa per nenä. Aluk­sia on val­mis­tet­tu kak­si ja ne te­ke­vät myös tut­ki­mus­mat­ko­ja Ete­lä­man­te­reel­le.

Tä­hän tämä tu­tus­tu­mi­nen Uk­kos­lah­teen ja ym­pä­röi­vään alu­ee­seen täl­lä ker­taa lop­puu, ja pal­jon on paik­ko­ja ja te­ke­mis­tä jot­ka jäi­vät kir­joi­tuk­se­ni ul­ko­puo­lel­le. Kii­tos seu­ras­ta­si ja hy­vää ke­sän jat­koa!

toi­vot­taa

Pin­nan Pasi Ka­na­das­ta