Hy­vää uut­ta vuot­ta, ar­voi­sat lu­ki­jat. Täs­sä sitä taas ol­laan. Uu­si kier­ros au­rin­gon ym­pä­ri on al­ka­nut.

Ma­tin ja Te­pon sa­noin: ”minä tun­nen kuin­ka vauh­ti kiih­tyy” – vaik­ka­kin ai­het­ta juh­li­mi­sel­le on va­li­tet­ta­van vä­hän.

Vauh­tia ot­taa al­leen en­nen kaik­kea maa­il­man meno.

Mi­nul­la on ol­lut ilo ja kun­nia pi­tää Thun­der Ba­ys­sä Suo­men it­se­näi­syys­päi­vän puhe jo vii­des­ti pe­räk­käin. Rei­lu kuu­kau­si sit­ten pi­tä­mäs­sä­ni vii­mei­sim­mäs­sä pu­hees­sa mai­nit­sin naa­pu­ri­maam­me suu­ret muu­tok­set va­jaan vuo­den ai­ka­na uu­den pre­si­den­tin myö­tä. Toin esiin eri­tyi­ses­ti sen, mi­ten naa­pu­rim­me tuot­taa pa­ra­dok­saa­li­ses­ti sekä tur­vaa et­tä uh­kaa. Näi­tä aja­tuk­sia poh­dis­ke­lin juh­la­vä­en kans­sa jo kuu­kaut­ta en­nen vii­me­päi­vien ta­pah­tu­mia ja ti­lan­teen vii­mei­sim­piä kään­tei­tä.

Eu­roo­pan man­te­reel­la on ol­lut käyn­nis­sä koh­ta nel­jä vuot­ta täy­si­mit­tai­nen sota, jos­sa kuo­lee ih­mi­siä ja sär­je­tään paik­ko­ja joka päi­vä. Am­mus­ke­lu on­nek­si ra­joit­tuu Uk­rai­nan ja Ve­nä­jän ra­jo­jen si­säl­le, mut­ta sii­tä lan­ke­a­va uhan var­jo kat­taa en­si­si­jai­ses­ti Eu­roo­pan – kui­ten­kaan ra­joit­tu­mat­ta vain sii­hen. Käy­tän­nös­sä koko maa­il­ma ko­kee tä­män uhan ta­val­la tai toi­sel­la.

Am­mus­ke­lun ra­joit­tu­mi­nen on lai­ha loh­tu Uk­rai­nal­le, sa­mal­la kun Ve­nä­jäl­lä ei näy­tä ole­van eri­tyis­tä hop­pua saa­da ai­kaan tu­li­tau­koa saa­ti py­sy­vää rau­haa. Neu­vot­te­lu­ja käy­dään, ja eri­lai­sia ai­e­so­pi­muk­sia sekä te­o­reet­ti­sia tur­va­ta­kui­ta sol­mi­taan jo en­nen var­si­nais­ta rau­haa. Nii­den to­del­li­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä ei kui­ten­kaan ole pal­jo­a­kaan var­muut­ta. Yrit­tä­nyt­tä ei lai­te­ta, sa­no­taan.

Rei­lu kuu­kau­si sit­ten pi­tä­mäs­sä­ni pu­hees­sa to­te­sin Ka­na­dan-suo­ma­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta seu­raa­vaa: ”Ti­lan­ne on kak­si­ja­koi­nen. Suo­men ko­ro­tet­tu val­mius no­jaa en­si­si­jai­ses­ti omiin ky­kyi­hin, mut­ta myös vah­vas­ti NA­TOon ja eri­tyi­ses­ti Yh­dys­val­toi­hin. Sa­maan ai­kaan ko­ti­maa­ham­me Ka­na­daan koh­dis­tuu konk­reet­tis­ta ta­lou­del­lis­ta ag­g­res­si­o­ta sa­mal­ta suun­nal­ta, ei­kä Ka­na­dan it­se­näi­syys ja kos­ke­mat­to­muus ole enää se it­ses­tään­sel­vyys, mitä se ai­na en­nen on ol­lut.”

Vaik­ka Ka­na­daan koh­dis­tu­neet pu­heet Yh­dys­val­toi­hin liit­tä­mi­ses­tä ei­vät ole ol­leet vii­me ai­koi­na par­ras­va­lois­sa, ke­hi­tys muu­al­la maa­il­mas­sa on pi­tä­nyt huo­len sii­tä, et­tei pai­ne kat­ti­las­sa ole ai­na­kaan vä­he­ne­mään päin. Hil­jat­tai­set Ete­lä-Ame­ri­kan ta­pah­tu­mat ei­vät näy­tä hy­väl­tä, ja sa­maan ai­kaan re­to­riik­ka Grön­lan­nin liit­tä­mi­ses­tä Yh­dys­val­toi­hin – joko hy­väl­lä tai pa­hal­la – on nou­se­mas­sa ai­van uu­del­le ta­sol­le.

Tä­män myö­tä myös Suo­mes­sa kas­vaa sa­man­lai­nen kak­si­ja­koi­nen tun­ne sii­tä, mi­ten pa­ra­dok­saa­li­nen tur­va ja uh­ka yrit­tä­vät ke­hit­tyä yh­den ja sa­man ta­hon muo­dos­sa. Voi­vat­ko nämä kak­si asi­aa ol­la yh­tä ai­kaa tot­ta? Kyl­lä, se on mah­dol­lis­ta. Mut­ta täl­löin toi­nen al­kaa väis­tä­mät­tä ve­sit­tää tois­ta, ja pa­him­mil­laan ta­hon us­kot­ta­vuus ja luo­tet­ta­vuus mu­re­ne­vat. Kaik­kein kar­mai­se­vim­min tämä tun­tuu juu­ri nyt Tans­kas­sa, Grön­lan­nis­sa ja Ve­ne­zu­e­las­sa.

Kaik­ki tämä liet­soo en­ti­ses­tään jo ole­mas­sa ole­via ja­ko­lin­jo­ja ja vas­tak­kai­na­set­te­lua, po­la­ri­saa­ti­o­ta. Lap­suu­des­ta tu­lee mie­leen As­te­rix ja Rii­dan­kyl­vä­jä sekä his­to­ri­an op­pi­tun­nit Roo­man im­pe­riu­min ”ha­jo­ta ja hal­lit­se” -stra­te­gi­ois­ta, jot­ka näyt­tä­vät nyt ole­van uu­des­sa käy­tös­sä myös ny­ky­het­kes­sä.

Toi­von, ku­ten As­te­ri­xin gal­li­a­lai­set, et­tä tans­ka­lai­set, grön­lan­ti­lai­set ja eu­roop­pa­lai­set – yh­des­sä mui­den mai­den, myös Ka­na­dan kans­sa – ha­vah­tu­vat ja tii­vis­tä­vät ri­ve­jään suh­tees­sa tä­hän kas­va­vaan uh­kaan. Tä­män li­säk­si us­kon edel­leen ter­vee­seen jär­keen, tolk­kuun ja vuo­ro­pu­he­lun voi­maan, joil­la yh­den mie­hen – ai­na­kin suu­rim­mat höy­näi­lyt – saa­daan pa­rem­min ai­soi­hin. Tok, tok, Hul­lu­ja nuo Roo­ma­lai­set.

Ka­na­dan luot­ta­mus Yh­dys­val­toi­hin on ot­ta­nut mer­kit­tä­vän osu­man vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na. Ta­val­li­set kan­sa­lai­set ovat vä­hen­tä­neet, tai jopa ko­ko­naan lo­pet­ta­neet, yh­dys­val­ta­lais­ten tuot­tei­den ja pal­ve­lui­den va­paa­eh­toi­sen käy­tön. Mo­net pi­dät­täy­ty­vät myös ra­ja­naa­pu­ris­sa käy­mi­ses­tä. Tämä on su­rul­lis­ta ja mur­heel­lis­ta, mut­ta kyse on yk­sin­ker­tai­ses­ti syyn ja seu­rauk­sen lais­ta, joka vai­kut­taa suo­raan ky­syn­nän ja tar­jon­nan dy­na­miik­kaan. Kär­si­jöi­tä – ja si­jais­kär­si­jöi­tä – on mo­nia.

Uu­sia, suu­rem­pia ja kas­va­via uh­ka­ku­via oli­si help­po maa­la­ta, mut­ta niis­tä ha­lu­an täs­sä koh­taa pi­dät­täy­tyä. Re­to­rii­kan ja vas­tak­kai­na­set­te­lun mää­rä kas­vaa, ja se liet­soo heh­kua, jon­ka en ha­lua yl­ty­vän liek­kei­hin. Tie­dän, et­tä Ka­na­dan si­säi­set pu­heet ja val­lit­se­vat mie­li­pi­teet är­syt­tä­vät naa­pu­ri­am­me. Kit­kaa on pal­jon, ja hy­viä neu­vo­ja tar­vi­taan.

Mi­ten tätä kier­ret­tä voi­si en­sin edes hi­das­taa il­man, et­tä sii­tä tu­li­si vain ka­na­da­lai­nen ver­sio van­has­ta suo­met­tu­mi­ses­ta? Huo­maan täs­sä jo oman kie­len­käyt­tö­ni, kun pu­hun ”naa­pu­ris­ta” ja ”eräis­tä joh­ta­jis­ta”. Kuu­los­taa­ko tämä tu­tul­ta? Huo­maat­ko sii­nä men­nei­syy­den kai­kua Suo­men his­to­ri­as­ta ja ai­ka­naan käy­te­tyis­tä kier­toil­mauk­sis­ta? Jos tämä ei hir­vi­tä, niin sen pi­täi­si.

Yli kah­dek­san­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Eu­roo­pas­sa liet­sot­tiin vi­haa ja pu­hut­tiin elin­ti­lan tar­pees­ta. Vi­ha­pu­he muut­tui te­oik­si, ja ih­mi­siä alet­tiin te­ol­li­ses­sa mit­ta­kaa­vas­sa tu­ho­a­maan, kos­ka he ei­vät so­pi­neet val­taa­pi­tä­vien ihan­tei­siin. Sa­mal­la koko maa­il­ma syt­tyi liek­kei­hin, ja use­am­pi kuin yk­si mah­ti­mies pää­si to­teut­ta­maan it­se­ään oi­kein kun­nol­la.

On­ko ih­mis­kun­ta ot­ta­nut näis­tä hir­veyk­sis­tä opik­si? Jär­jen ja tol­kun ää­nen li­säk­si tar­vi­taan nyt va­lin­to­ja ja roh­keut­ta. Toi­von, et­tä sitä riit­tää sekä Ka­na­das­sa et­tä Suo­mes­sa – sil­lä sil­le on nyt isos­ti ti­laus­ta.

Vas­tak­kai­na­set­te­lun liet­so­mi­nen on help­poa – sen pur­ka­mi­nen vaa­tii roh­keut­ta.

Ter­vei­sin,

Pin­nan Pasi Ka­na­dan Kul­mil­ta