JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
2446
Blogi
26.2.2023 8.00

Har­taus­kir­joi­tus: Tur­va­paik­ka

”Sinä, Her­ra olet lin­na­ni ja tur­va­paik­ka­ni. Ju­ma­la­ni, si­nuun minä tur­vaan. Hän le­vit­tää sii­pen­sä yl­le­si, ja sinä olet tur­vas­sa nii­den al­la.

Hä­nen us­kol­li­suu­ten­sa on si­nul­le muu­ri ja kil­pi.” (Psal­mi 91:2,4).

Me em­me ole yk­sin täs­sä maa­il­mas­sa. Tämä on mi­nul­le to­del­la hel­pot­ta­va aja­tus. Sitä al­kaa maa­il­man me­noa kat­sel­les­saan tun­te­maan it­sen­sä hel­pos­ti pie­nek­si ja yk­si­näi­sek­si. Ju­ma­la tah­too kui­ten­kin ol­la mei­dän kans­sam­me ja tu­kea mei­tä mat­kal­lam­me min­ne iki­nä se vie­kään. Meis­tä jo­kai­nen kä­ve­lee tä­män mat­kan teh­den omat pää­tök­sen­sä. Jot­kin asi­at saat­ta­vat ol­la suu­ria ja rank­ko­ja, jol­loin tun­tuu, et­tä maa lu­his­tuu jal­ko­jen al­ta. Sil­loin voim­me kui­ten­kin tur­vau­tua suu­rem­paan. Ju­ma­la on ai­na kans­sam­me ja val­mii­na kan­ta­maan mei­tä elä­mäm­me vai­keim­pi­na het­ki­nä.

Mi­nul­le tämä on ai­na konk­re­ti­soi­tu­nut par­hai­ten Kau­nein uni -ru­non sa­nois­sa: ”Erää­nä yö­nä näin un­ta, et­tä kul­jin ran­nal­la Jee­suk­sen kans­sa. Tum­mal­le tai­vaal­le hei­jas­tui ta­pah­tu­mia elä­mäs­tä­ni. Jo­kai­ses­sa ku­vas­sa näin hie­kas­sa kah­det ja­lan­jäl­jet, toi­set oli­vat mi­nun, toi­set Jee­suk­sen. Kun vii­mei­nen kuva avau­tui etee­ni, et­sin kat­seel­la­ni ja­lan­jäl­kiä hie­kas­ta. Huo­ma­sin, et­tä ai­na elä­mä­ni vai­keim­pi­na ja su­rul­li­sim­pi­na het­ki­nä ja­lan­jäl­kiä oli jää­nyt vain yh­det. Sitä en voi­nut ym­mär­tää, ja sik­si ky­syin Jee­suk­sel­ta, mitä tämä mer­kit­si. Her­ra, lu­pa­sit, kun läh­din seu­raa­maan si­nua, et­tä kul­jet kans­sa­ni koko mat­kan. Mut­ta nyt näen, et­tä elä­mä­ni vai­keim­pi­na ai­koi­na hiek­kaan on jää­nyt vain yh­det ja­lan­jäl­jet. Mik­si jä­tit mi­nut yk­sin sil­loin, kun tar­vit­sin si­nua ki­peim­min? Jee­sus vas­ta­si: Ra­kas lap­se­ni, en iki­nä jätä si­nua yk­sin kär­si­myk­siin ja ko­e­tuk­siin. Näit vain yh­det ja­lan­jäl­jet sik­si, et­tä minä kan­noin si­nua.”

Ju­ma­la py­syy mei­dän kans­sam­me ja tah­too ol­la meil­le tuki ja tur­va­paik­ka. Me saam­me ai­na kään­tyä hä­nen puo­leen­sa ja pyy­tää apua. Mei­dän ei tar­vit­se jak­saa yk­sin vaan voim­me jät­tää it­sem­me Ju­ma­lan kä­si­var­sil­le. Lap­se­na lau­loin Ju­ma­lan käm­me­nel­lä ja us­koin joka sa­nan. Ju­ma­la kut­suu mei­tä tur­vaan ja kan­taa mei­tä voi­mal­laan. Maa­il­man myrs­ky­jen kes­kel­lä on vain help­po unoh­taa kuin­ka suu­ti Hä­nen rak­kau­ten­sa on mei­tä koh­taan. Hän ei kos­kaan hyl­kää lap­si­aan vaan kul­kee vie­rel­läm­me. Py­säh­ty­kääm­me siis tä­nään kiit­tä­mään hän­tä kai­kes­ta sii­tä rak­kau­des­ta ja huo­len­pi­dos­ta, jon­ka hän mei­dän osak­sem­me an­taa. Toi­vot­ta­vas­ti löy­däm­me kaik­ki sen tur­va­pai­kan, jon­ka Ju­ma­la on meil­le suo­nut.

Kat­ri Ala­kor­tes

nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja

Kau­ha­jo­en seu­ra­kun­ta

Näköislehti

Kesälehti (ilmainen)

Näköislehti

Karhu basket -liite