Jee­sus sa­noi: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan tule Isän tykö muu­toin kuin mi­nun kaut­ta­ni.” (Matt. 7)

Täs­sä on sa­not­tu kaik­ki se, mikä es­tää har­haan jou­tu­mi­sen. Toi­ses­sa ti­lan­tees­sa hän opas­ti sad­du­keuk­sia hei­dän ky­sy­es­sä kuo­le­man­jäl­kei­ses­tä elä­mäs­tä ja avi­o­lii­tos­ta: ”Te ek­syt­te, kos­ka et­te tun­ne kir­joi­tuk­sia et­te­kä Ju­ma­lan voi­maa”. Ju­ma­lan sa­nan tun­te­mi­nen ja hä­nen tah­ton­sa ky­se­le­mi­nen oh­jaa­vat mei­tä ai­na to­tuu­teen ja ai­van eri­tyi­ses­ti tä­nä­kin ai­ka­na.

Jee­sus va­roit­ti etu­kä­teen vää­ris­tä pro­fee­tois­ta, jot­ka kul­ke­vat lam­mas­ten vaat­teis­sa, mut­ta ovat raa­te­le­via su­sia, jot­ka ha­jot­ta­vat lau­man (Matt.7). Oi­kea pro­feet­ta on saa­nut sel­ke­än kut­sun Ju­ma­lal­ta, ku­ten esi­mer­kik­si Je­sa­ja. Mis­tä voim­me tun­nis­taa Ju­ma­lan Hen­gen? Jo­kai­nen hen­ki, joka tun­nus­taa Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ih­mi­sek­si, li­haan tul­leek­si on Ju­ma­las­ta. Joka kiel­tää tä­män, ei ole Ju­ma­las­ta, sel­lai­nen on an­tik­ris­tuk­sen hen­ki. Ir­rot­tau­tu­mi­nen Ju­ma­lan sa­nas­ta ta­pah­tuu vä­hi­tel­len, sie­lun­vi­hol­li­nen on ove­la. Ju­ma­lan sa­naa hyl­jä­tään vä­hi­tel­len tai li­sä­tään tar­peen mu­kaan, mikä on hyö­dyl­lis­tä tai oi­keu­tet­tua. Olem­me täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa maas­sam­me ja oi­ke­as­taan koko maa­il­mas­sa avi­o­liit­to­ky­sy­myk­sen suh­teen. Toi­set iloit­se­vat, tois­ten koh­dal­la Pyhä Hen­ki mu­reh­tuu sy­dä­mis­sä. Ää­ri­ta­pauk­si­na voi­vat ol­la kris­til­lis­pe­räi­set lah­kot, jot­ka aluk­si pe­rus­tui­vat kris­til­li­seen us­koon, mut­ta sai­vat piir­tei­tä, jot­ka vai­kut­ti­vat ryh­män ha­jo­a­mi­seen ja tu­hoon esi­mer­kik­si Daa­vi­din ok­sa.

Mik­si Jee­sus jou­tui to­te­a­maan yh­del­le jou­kol­le: ”Minä en ole kos­kaan tei­tä tun­te­nut, men­kää pois mi­nun ty­kö­ä­ni, vaik­ka he sa­noi­vat: ’Em­me­kö me si­nun ni­me­si kaut­ta en­nus­ta­neet ja aja­neet ulos rii­vaa­jia ja teh­neet voi­mal­li­sia te­ko­ja’”. He kul­ki­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kan­sa­lais­ten mu­ka­na, mut­ta ei­vät ol­leet kos­kaan rat­kais­seet suh­det­taan Poi­kaan, Jee­suk­seen Kris­tuk­seen. Sik­si Jee­sus ei tun­te­nut hei­tä. Mitä me voim­me nyt teh­dä? Ru­koil­la ja tais­tel­la Ju­ma­lan Sa­nan mu­kaan esi­mer­kik­si kirk­ko­ru­kouk­sen sa­noin: ”Her­ram­me ja Ju­ma­lam­me. Me olem­me usein ylei­sen mie­li­pi­teen van­ke­ja. Se, mitä ih­mi­set sa­no­vat, mer­kit­see meil­le enem­män kuin se, mikä si­nun sa­na­si mu­kaan on tot­ta ja oi­ke­aa. Avaa sil­mäm­me nä­ke­mään, mikä elä­mäs­säm­me on vas­toin si­nun tah­to­a­si. An­na voi­maa mie­le­si mu­kai­seen elä­män­ta­paan. Tätä ru­koi­lem­me Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ni­mes­sä.”

Tuu­la Sa­lo­nen