Luuk. 18:31–43. Jee­sus kut­sui kak­si­tois­ta ope­tus­las­taan luok­seen ja sa­noi heil­le: ”Me me­nem­me nyt Je­ru­sa­le­miin. Siel­lä käy to­teen kaik­ki se, mitä pro­fee­tat ovat Ih­mi­sen Po­jas­ta kir­joit­ta­neet.”

Jee­sus jat­koi ker­to­mus­taan, mi­ten hä­net hä­päis­tään, ta­pe­taan ja hän nou­see kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta. Ope­tus­lap­set ei­vät ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen sa­nois­ta mi­tään. Ym­mär­räm­me­kö me?

On tu­los­sa las­ki­ais­sun­nun­tai. Las­keu­dum­me koh­ti pää­si­äis­tä, jo­hon on seit­se­män viik­koa. Or­to­dok­si­ses­sa kir­kos­sa las­ki­ai­ses­ta al­koi tiuk­ka paas­to­nai­ka. Lu­te­ri­lai­set ei­vät ole si­tou­tu­neet paas­toon sa­mal­la ta­voin kuin or­to­dok­sit, vaan he ovat tyy­ty­neet odot­ta­maan pää­si­äis­tä hil­jai­ses­ti.

Kan­san­pe­rin­tees­sä vii­mei­set ras­vai­set ener­gi­a­ruu­at syö­tiin las­ki­ais­tiis­tai­na, ei­kä juh­lia, ku­ten häi­tä, ta­vat­tu jär­jes­tää paas­ton ai­ka­na. Ne sai­vat odot­taa pää­si­äis­tä.

Jee­sus ei kui­ten­kaan kul­ke­nut toi­met­to­ma­na Je­ru­sa­le­miin. Je­ri­kos­sa hän ta­pa­si so­ke­an ker­jä­läi­sen, jol­le oli sel­vin­nyt, et­tä Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen ope­tus­lap­si­neen oli me­nos­sa sii­tä ohi. Sil­loin so­kea mies huu­si: ”Jee­sus, Da­vi­din poi­ka, ar­mah­da mi­nua!” Edel­lä kul­ke­vat käs­ki­vät huu­ta­jan ol­la hil­jaa. Huu­ta­ja oli häi­rik­kö! Tut­tu jut­tu, ei­kös vaan?

Mies kui­ten­kin jat­koi huu­ta­mis­taan en­tis­tä ko­vem­min. Jee­sus py­säh­tyi hä­nen koh­dal­leen ja käs­ki tuo­da huu­te­li­jan luok­seen. Jee­sus ky­syi mie­hel­tä: ”Mitä ha­lu­at mi­nun te­ke­vän si­nul­le?” Ja sai vas­tauk­sen: ”Her­ra, an­na mi­nul­le nä­kö­ni”. Jee­sus lu­pa­si: ”Saat nä­kö­si. Us­ko­si on pe­las­ta­nut si­nut.”

Mies sai nä­kön­sä ja läh­ti seu­raa­maan Jee­sus­ta ylis­tä­en Ju­ma­laa. Ja muut seu­ra­si­vat pe­räs­sä. Tien­pos­kes­sa Jee­sus-huu­doil­laan ih­mi­siä häi­rin­nyt ker­jä­läi­nen oli oi­val­ta­nut jo hy­vis­sä ajoin sen, mikä muil­le pal­jas­tui vas­ta, kun so­kea sai nä­kön­sä. Jee­sus, Daa­vi­din Poi­ka, ei kul­ke­nut so­ke­an ker­jä­läi­sen ohi.

Lii­sa Ruis­mä­ki