En­si sun­nun­tain Raa­ma­tun teks­tis­sä (Mat­teus 14:22-33) ker­ro­taan, kun ope­tus­lap­set läh­te­vät Jee­suk­sen ke­ho­tuk­ses­ta jo edel­tä kä­sin pyr­ki­mään ve­neel­lä jär­ven yli vas­ta­ran­nal­le.

Vene pon­nis­te­lee jär­vel­lä vas­ta­tuu­len nos­ta­mas­sa aal­lo­kos­sa, kun ope­tus­lap­set huo­maa­vat Jee­suk­sen kä­ve­le­vän vet­tä pit­kin ja tu­le­van hei­tä koh­ti. He säi­käh­ti­vät hän­tä ja huu­si­vat pe­los­ta, kos­ka luu­li­vat nä­ke­vän­sä aa­veen.

Jee­sus rau­hoit­te­li ope­tus­lap­sia to­de­ten: ”Py­sy­kää rau­hal­li­si­na, minä täs­sä olen. Äl­kää pe­lät­kö.” Pie­ta­ri to­te­si hä­nel­le: ”Her­ra, jos se olet sinä, niin käs­ke mi­nun tul­la luok­se­si vet­tä pit­kin.” Jee­sus ke­hot­ti hän­tä kä­ve­le­mään luok­seen ja niin Pie­ta­ri kä­ve­li vet­tä pit­kin tä­män luo.

Pie­ta­ri huo­ma­si, mi­ten lu­jaa jär­vel­lä tuu­li, jol­loin hän pe­läs­tyi ja al­koi va­jo­ta ve­teen. Sa­mas­sa hän huu­si Jee­suk­sel­le: ”Pe­las­ta, mi­nut!” Jee­sus ojen­si Pie­ta­ril­le kä­ten­sä ja tart­tui hä­neen sa­no­en: ”Vä­häi­nen­pä on us­ko­si! Mik­si aloit epäil­lä?”. Ja he nou­si­vat ve­nee­seen ja tuu­li tyyn­tyi.

Jee­sus on mei­dän kaik­kien ih­mis­ten pe­las­ta­ja. Tä­män päi­vän maa­il­mas­sa näyt­tää sil­tä, et­tä kun koh­taam­me elä­män­po­lul­lam­me vai­keuk­sia, vas­toin­käy­mi­siä ja vas­ta­tuul­ta; epäi­lem­me hä­nen lu­paus­taan ja ha­em­me apua jos­tain muu­al­ta kuin us­kos­ta. Mei­dän tu­li­si luot­taa sii­hen, et­tä Jee­sus on rin­nal­lam­me ja hän ojen­taa hä­däs­sä ole­val­le pe­las­ta­van kä­ten­sä.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi

Kau­ha­jo­en seu­ra­kun­nan kirk­ko­val­tuus­ton jä­sen