Johanna Kylmäluoma avasi joogastudion
Lukijoilta: Trahteerimestaritar
Karhubasket haki vierasvoiton Kisahallista
Kulttuuri pidentää ikää
Lukijoilta: Julkisista hankinnoista
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Nuoripari viihtyy uudessa hirsitalossa Valkamankylässä
Kauhajoki-lehden kolumnisti Hanna Hattar kirjoittaa kesälomasta maaseudulla. Kuva: Hanna Hattar
Kolumni: Juhannuksen jälkeen maalaishiiri aloitti kesäloman
Meren pärskeissä on aikaa ajatella. Istun vesijettimme peräsillä ja katselen maisemia.
Vielä koko perheemme mahtuu ison jetin kyytiin, mutta jo kohta on mietittävä uusia ratkaisuja, jos mielimme tulevinakin vuosina vesille perhekuntana.
Lapset ovat kasvaneet. Poika täyttää syksyllä yksitoista ja tyttö kahdeksan vuotta. Mielessäni näen itseni toisen vesijetin ohjaksissa. Kaarran hienosti merelle laiturilta ja lisään kaasua mökkialueen jäätyä taakse. Edessä on aava ulappa ja seuraava ranta on Ruotsista. Totuus on silti toista. Vaikka saaristolaivurikurssi on käytynä kiitettävin arvosanoin, en ole kuuna päivänä tohtinut jetin ohjaksiin.
Pohjanmaan rannikko on täynnä kiviä ja useimmiten reitit täytyy tietää todella tarkasti, ettei pohja sivalla pinnanalaisiin kareihin. Valtavat laakeat kivet vaanivat etenkin Kristiinankaupungin edustalla Siipyyssä, kun pari kesää sitten ajelimme Yttergrundin majakalle. Saa nähdä uskallanko tänäkään kesänä ohjaksiin. Niin kauan kuin lapset vielä lähtevät meidän aikuisten mukaan retkille, haluaisin tehdä kaikkeni, että retket onnistuisivat. Vaihtoehtoni alkavat olla vähissä. Valitako pelko vai perhe?
Lasten kasvaessa teen mielenkiintoisia havaintoja. Lapset ovat omia yksilöitään, eikä maailmankatsomus, jota itse edustan, olekaan heille sama automaattisesti. Tämä kuulostaa tietysti naiivilta havainnolta, mutta minua se ravistelee hereille ja hyvä niin. Ajelin viikko sitten lasteni kanssa kohti Kauhajokea, sillä koululaisten kesäloma oli siinä vaiheessa, että alkukesän leirit oli käytynä ja edessä oli viikko isovanhempien luona Kauhajoella. Vaasan vaihtuessa Laihian peltomaisemiin, joita rakastan, otin puheeksi vanhan sadun maalaishiirestä ja kaupunkilaishiirestä. Siinä maalaishiiri lähtee vierailulle kaupunkilaisserkkunsa luo. Kerroin lapsille, että olen ilman muuta maalaishiiri, joka elämän virtojen viedessä on asunut jo yli 20 vuotta kaupungissa.
Kumpiakas te olette, kysyin. Olin ajatellut kysymyksen muodolliseksi, sillä oletin molempien olevan ilman muuta maalaishiiriä itseni lailla. Tyttö komppasikin minua ja ilmoitti pontevasti olevansa maalaishiiri. Poika oli sitä vastoin hiljaa ja katseli peltomaisemia ikkunasta. “Olen kaupunkilaishiiri”, hän vastasi sitten. Minä vuorostani olin hiljaa. Poika perusteli asiaa sillä, että kerrrostalojen silhuetit taivaanrannassa viehättivät häntä. Ettei maisema ole vain tasainen, vaan että näkymässä toinen toistaan upeammat pilvenpiirtäjät kurottelevat taivasta ja tuikkivat pimeässä miljoonia valoja ikkunoistaan. Mieltymykselle löytyi myös perustelu Minecraft-pelistä, jota poika pelaa mielellään. Siinä hän rakentaa toinen toistaan kiehtovampia rakennelmia ja selittää kuuntelijalle pitkästi erilaisista talojen ratkaisuista.
Myös kesän taideleirillä arkkitehtuuri kiinnosti poikaa suuresti ja kotiin saatiinkin hieno jäätelötikuista rakennettu talo nurmikenttineen, puineen ja pensaineen. Ylipäätään modernius kiinnostaa häntä, mikä on itselleni vierasta. Selkeät suorat linjat ja pelkistetyt ratkaisut suloisen sekamelskan ja kotikutoisen runsauden sijasta. Näin me olemme erilaisia, ja se on hienoa. Kuten tavataan sanoa, lapset ovat vain lainassa meillä. He ovat omia yksilöitään omilla ajatuksillaan. Minun tehtäväni on tukea heitä siinä, maalaishiirenäkin.
Juhannuksen jälkeen maalaishiiri aloitti kesäloman! Varsinaista lomaa ei ole ehtinyt kertyä, kun vaihdoin työtä huhtikuussa, mutta pari viikkoa maltoin ottaa omaa lomaa. Pakkaan autoon kimpsut ja kampsut, lapset sekä äidin ja suuntaan auton Suomen eteläisimpään kärkeen Hankoon. En ole koskaan käynyt Hangossa ja nyt aion tutkia pikkukaupungin melko lailla perusteellisesti. Yövymme vanhassa huvilassa, jota omistaja vuokraa Airbnb-majoituksena.
Maalaisromantikkona näen silmissäni upean loman, jossa aurinko paistaa ja siemailemme mehua vuoroin Hangon hiekkarannoilla ja puuhuvilan puutarhassa omenapuiden alla. En ajattele todellisuutta, jossa lapset “saattavat” valittaa tekemisen puutetta, ulkona sataa vettä ja hyttyset inisevät puutarhassa niin ettei ajatuksiaan kuule. Strömsön sanoin; todellisuus ei ole kaikki tässä maailmassa.
Kesäterveisin Vaasasta,
Hanna Hattar
Johanna Kylmäluoma avasi joogastudion
Lukijoilta: Trahteerimestaritar
Karhubasket haki vierasvoiton Kisahallista
Kulttuuri pidentää ikää
Lukijoilta: Julkisista hankinnoista
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Nuoripari viihtyy uudessa hirsitalossa Valkamankylässä
Puistotie 25, KAUHAJOKI
Avoinna:
ma - pe 9-15
(06) 2357 100
etunimi.sukunimi(at)kauhajoki-lehti.fi
ilmoitus (at)kauhajoki-lehti.fi
toimitus(at)kauhajoki-lehti.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.